Helsingissä on hämmästyttävän paljon vuosikymmeniä toimineita korttelikapakoita eli kauniimmin kortteliravintoloita. Niiden interiööreissä on mutkatonta vaatimattomuutta, ja samalla kaunista aikaa kestänyttä kauneutta.
Sikala eli SeaHorse on kahdeksankymppinen kortteliravintola Ullanlinnassa, Kapteeninkadulla. Täällä on pidetty yhdet jos toisetkin taiteilijajatkot. Sikala onkin rento ja luokaton paikka nykyisellä hieman hienostomaineisella alueella.
Pääsalin takaseinää peittää merihevosmaalaus, josta on ainakin kaksi tarinaa. Tietenkin tarina rahattomasta taiteilijasta, joka voi oman kokemukseni mukaan hyvinkin pitää paikkansa, joka olisi maalannut seinän peittääkseen velkansa sekä toinen sisäänmurtautuneista taiteilijaopiskelijoista, jotka olisivat maalanneet hevoset aaloille ratsastamaan.
Sikalan talossa asui myös taiteilija Kimmo Kaivanto. Oma ensi kosketukseni Kaivantoon oli juliste, joka levisi ympäri Suomea 1970-luvulla. Julisteessa oli lumpeilla rehevöitynyt, lohduton meri. Tehokasta ympäristövalistusta. Kimmo Kaivanto on värisuunnitellut 2000-luvulla toisen kabinetin ja maalannut sinne myös punaisen meren.
Tääällä tuoksuu hyvät silakat ja patinoitunut puupanelit kiertävät pikkubaaria. Missä muualla voi enää nähdä Urkin kuvan? No tietenkin Kalevassa, mutta muuten.
Ikkunoissa on valoverhot ja neonvalot. Vitsikästä. (Ja tietenkin kuvassa on myös liikennemerkkejä. Niitä sojottelee joka suuntaan kaikissa hyvissä kuvauspaikoissa.)
Toinen suosikkini kortteliravintoloiden joukossa on pian 70-vuotias Kuusihokki. Tämä nykyiseltä nimeltään Ravintola n:o 11 on Meilahden oma kortteliravintola. Oikeasti tämä nykyinen nimi on se alkuperäinenkin, sillä 1940-luvulla Helsingin osuuskaupalla, HOK:lla oli tapana nimetä ravintolansa ”kutsuvasti” järjestysnumerolla. Itselleni tulee mieleen toiset talousjärjestykset moisesta anonymiteetistä, mutta nykyisin nimi vaikuttaa ravintolalle vain persoonalliselta.
Kuusihokki nimi oli pitkään käytössä. Ravintola sijaitsee epäloogisesti Pihlajatiellä, ja sisäänkäynnin edessä huojuvat komeat hongat ja sisustusta hallitsevat visakoivuiset vanerit.
Sokoksen tavaratalon ja siihen liityvän Vaakuna -hotellin rakentaminen keskeytyi sotien ajaksi, ja nykyisen 10-kerroksen ravintolaan varatut visakoivuiset panelit, parketti ja Paavo Tynellin valaisimet asennettiin Meilahden Kuusihokkiin. Hyvä niin, kauniisti on puu vanhentunut seinissä, vaikea olisi kuvitella muiden materiaalien kestäneen niin hyvin varmasti aika railakkaitakin iltoja.
Jos pohjatyö on hyvin tehty, ei aina tarvitse uusia ja muodistaa kolmen vuoden välein.
Majakkahuoneesta 