Punainen mökki ja teräsmonumentti

Helposti hurmaannumme muiden maiden hienoista rantabulevardeista tai modernista komeasta rantarakentamisesta. Ihan on välistä aiheellistakin kysyä, miksei meillä ole tällaista? Joskus on kuitenkin hyvä huomata ympäristömme piileviä mahdollisuuksia ja jo löydettyjä omalaatuisia paikkoja. Tällaista ei voi olla muissa maissa!

Kahvila Regatta hyödyntää paikan ja pienuutensa vastustamattomalla tavalla. Harva paikka on yhtäaikaa sekä paikallisten että turistien suosiossa. Ulkoilmakahvila meren vieressä, nuotiolla varustettuna. Talvipakkasilla on toisinaan hieman liiankin jännää katsoa kun ihmiset vaeltelevat jäätä pitkin kahvilalle. Vieressä on myös talviuintipaikat, merimelojien jäsenille ja toinen myös kertamaksulla toimiva, saunallinen, soutustadionin vieressä. Soutustadioniin liittyy myös kaksikerroksinen puinen Soutupaviljonki, jota ei ole remontoitu pilalle. Paikka on edelleen mukavan vaatimaton lautatalo.

Kahvila Regatan rakennus on aito vanha 1800-luvun lopun Pauligin suvun kalastajilleen rakennuttama verkkovaja. Kaiken sen selkokielisen huumorin ryydittämää rakenelmaa on kasvanut vähitellen ympäristöön. Kooltaan sopivan kokoisia ja pääosin puusta kyhäiltyjä systeemejä on hauska katsella ainakin minusta, vaikka tämäntapainen huumori ei muutoin niin iskekään.

Ilouutinen oli myös, että kahvilan nykypitäjä oli ostanut mökkinsä Helsingin kaupungilta, kun se kerran oli myynnissä. Toivottavasti tämä takaa punaiset posket myös tulevina talvina, ja kesinä.

Viereinen soutustadion sitä vastoin on vajaakäytöllä. 1940-vuoden olympialaisiin tehty betoninen funkkiskatsomo viettää hiljaiseloa päällisin puolin. Sisällä kuulemma soudetaan kesät talvet, mutta jotain voisi päälläkin tapahtua.

Lähellä kiiltelee myös Sibelius-monumentti. Jotkut asiat kestävät aikaa ja vaikuttavat tuoreilta vuosikymmentenkin päästä. Itseäni viehättää äänen lisäksi myös se, ettei teoksella ole mitään erillistä jalustaa, vaan se nousee luonnontilaisen kallionpinnalta samaisilla pilleillä.

Sibelius-monumentti muistuttaa meitä siitä rohkeuden puutteesta, että oltaisiin uskottu moderniin ratkaisuun itsessään, ajan henkeen. Yli 600 teräspilliä ei vakuuttanut tarpeeksi. Pakotettiinhan kuvanveistäjä Eila Hiltunen tekemään pillimonumentin lisäksi Sibeliuksesta myös ’oikea’ näköisveistos, eli vieressä oleva säveltäjän kasvoreliefi. Toisaalta Sibelius-monumentti lienee ensimmäinen ei-esittävä yksittäiselle ihmiselle tehty muistomerkki Suomessa, eli hyppäys pönöttävistä pukumiehistä ja alastomista juoksijoista abstraktiin teokseen oli suuri. Vuosi oli 1967. Mutta jälkiviisashan on aina helppo olla.

Helsingin vessoja näköalalla ja lämmityksellä

Ehkä Helsingin kuuluisin toiletti on Hotelli Tornin naistenvessa, ja täysin ansaitusti. Kulku vessaan on oma seikkailunsa. Ateljee Barn alapuolella, jyrkkien ja taatusti liian kapeiden – sekä käytön että turvallisuuden kannalta – valurautaportaiden jälkeen on luvassa avarammat maisemat. Miesten vessassa en ole käynyt, mutta tällä kertaa luotan urbaaneihin juoruihin ja uskon etten ole menettänyt mitään. Naistenvessa sijaitsee tornin kulmauksessa, pääosin katseiden katveessa. Erityisen jännittäväksi paikan tekee ikkunoiden alareunan korkeus. Tämäkin paikka kannattaa itse kokea.

Hieman erilaisen arkkitehtonisen yllätyksen tarjoaa Tamminiementien kahvila Meilahdessa. Mukavassa vanhassa hirsitalossa on kallis, mutta muutoin miellyttävä kahvila, josta useimmille kävijöille jää varmaan parhaiten mieleen itsekseen soittava piano, varsin näppärä kapistus.

Mutta aiheeseen palatakseni. Naiset saavat myös täällä enemmän iloa. Vessa on rakennettu mitä ilmeisemmin alkujaan suuremman huoneen nurkkaan. Väliseinät on rakennettu perus-alumiiniprofiili- melamiinilevy –systeemillä, jonka käyttö on levinnyt huoltoasemilta siis myös arvokiinteistöihin. Tahatonta komiikkaa löytyy kun katsoo vankkoja hirsiseiniä tämän muovilla pinnoitetun kovalevyn rinnalla. Hienointa on kuitenkin nykyiseen pieneen tilaan täysin ylisuuri, vihreä ja komea kaakeliuuni. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten kaakeliuuneja purettiin vanhanaikaisina ja käyttökelvottomina. Sitähän ne tavallaan ovatkin, edelleen. Mutta nykyisin nähdään asioilla myös muita arvoja kuin pelkkiä teknisiä tai taloudellisia. Tuskin tässäkään vessassa tilaa lämmitetään kaakeliuunilla, mutta hauska muistuma se on ajasta ennen sisävessoja. Silloin tämäkin tila oli jossain aivan muussa käytössä.

 

Kaivopuiston salainen käymälä ja Tehtaankadun soiva vessa

Nyt pääsemme helsinkiläisen wc-kulttuurin pariin, tarkemmin julkisten vessojen hauskoihin erikoisuuksiin ja puistojen hylättyihin tarvelaitoksiin. Ensiksi siis puistoja ja katuja koristelevien, erilisten pömpeli-vessojen pariin.

Toisin kuin muista rakennuksista, yleisistä vessoista on vaikea tehdä faktan tarkisteluita, tietoa kun näyttää olevan hyvin vähän saatavilla. Outoa tämä niukka asiasta informointi, kun itse asia ei ole mitenkään uusi eikä tarpeeton. Yhden maininnan sadan vuoden takaa löysin kuitenkin. Ravintola Kappelin päädyssä Esplanadilla, entisessä Vasikkahaassa (!), on ollut yleisövessa. Sille oli varmaan kysyntää, olikohan tuolloin ravintolan sisätiloissa toiletti-tiloja lainkaan. Ei välttämättä.

Toisen ravintolan, ravintola Kaivohuoneen (ks. myös blogistani Helsinki – kylpyläkaupunki) taakse rakennettiin mitä ilmeisimmin 1940-olympialaisia (siis niitä olympialaisia varten, jotka siis siirrettiin sodan takia vuodeksi 1952) varten yleisö-wc-tilat. Hieno valkoinen funkkis-rakennus on nykyisin tyhjillään Kaivohuoneen takapuolella. Luulisi että tälle wc:lle olisi tilausta ainakin vappuisin Ullanlinnanmäellä. Metalliset tekstit ovat kutsuvia kolmella kielellä.

Kun olympialaisia toisen kerran ruvettiin pykäämään Helsingissä, tuli jälleen aika rakentaa uusia yleisö-wc-tiloja. Tehtaankadulle, Agricolan kirkon viereen rakennettiin punatiilinen yleisö-wc-rakennus. Tämä vessa toimii nykyisin karaoke-ravintolana. Nimenä on osuvasti Restroom. Pienen paikan hyvänä puolena kuluu olevan lyhyet jonot, jos haluaa laulamaan.

Saman tyylinen vessa-pömpeli on myös Meilahdessa, lähellä Seurasaaren siltaa. Tämän vessan yleisölle tarkoitetut ovet aukeavat häveliäästi kohti merta, poispäin tieltä. WC-rakennus on näyttää edelleen olevan kohtuullisessa kunnossa, mutta se on suljettu ja käyttämätön.

Yhdessä suosikkisivustoissani Asfalttia ja auringonkukkia, löytyi kaksi hienoa kuvaa julkisista käymälöistä 1970-luvulta. Aikalailla ovat pömpelit pienempiä ja vaatimattomampia kuin nykyisin. Tommi Toijan poju Bad Bad Boy on päässyt lähes samoille mestoille Enson talon hollille, mistä kuvalinkki alla.

http://www.asfalttiajaauringonkukkia.fi/haku/käymälä/ser140629#contentwrapper / Eeva Ristan kuva

Meilahden huvila-alueen siirtolaiset

Meilahden alkuperäistä huvilayhdyskuntaa on täydennetty siirretyillä rakennuksilla kaupungin sisältä tai kauempaakin Suomesta. Lopputuloksena on vaihteleva, mutta samalla tasapainoinen puistomainen ympäristö. Meilahden alueelle on tarkoitus jatkossakin osoittaa uusia paikkoja siirrettäville huviloille.

Eräs siirretty rakennus Meilahdessa on Villa Kaurila Heikinniementiellä. Rakennus oli alun perin Kaurilan kylän asemarakennus 1800-luvun lopusta, ensimmäiseltä nimeltään Haisevan asema. Kyläläiset ymmärsivät jo tuolloin, ennen brändäysten aikakautta, nimien voiman ja muuttivat Haisevan aseman nimen pikaisesti Kaurilan asemaksi. Meilahdessa rakennusta on laajenneltu ensin verannoin ja myöhemmin vielä lisäosalla. Lisäosa oli täysin toinen rakennus. Kaksi rakennusta sulautui yhdeksi. Romanttista.

Itse asemarakennus ei ollut kovin huvilamainen, joten lisärakentaminen oli tässä tapauksessa enemmän kuin perusteltua. Syntynyt kokonaisuus on mukavalla tavalla hieman outo, mutta onneksi myös huolella tehty detaljeja myöten, muutoin lopputulos olisi ympäristön kannalta ikävä ja aitojen huviloiden piiriin soveltumaton.

Meidän kaupunkilaisten katse kun tarttuu yksityiskohtiin. Ikkunoitahan me katsomme emmekä yksitotista seinäpintaa. Siksi erityisesti ovien ja ikkunoiden sekä muiden ”saumakohtien ja nurkkien” tulee olla vanhoja tai vähintään vanhan mallin mukaisesti tehtyjä. Teollisesti tuotetut ja teollisilla maaleilla pintakäsitellyt ikkunat ja ovet teolliseen tuotantoon soveltuvin liitoksin tehtyinä vievät uskottavuuden vanhanhenkiseltä rakennukselta.

Pihapiirissä on myös vanha Tuusulasta tuotu kansallisromanttishenkinen hirsisauna, joka on oikein miellyttävä yleinen puulämmitteinen sauna sekä interiööriltään että löylyiltään.

Kaurilan Saunan sivuilta löytyy hyviä kuvia päärakennuksen siirtämisen vaiheista, joista saa hyvän käsityksen itse siirtämisen tapahtumista.

http://www.punsseli.fi/historiiiiii