Pakilan oma ”seurasaari”

Pakilassa voi kokea sekä varsin pysyvää puutaloympäristöä että siirrettyä historiaa vieretysten. Oli yllätys löytää omakotialueen katveesta pala maalaismenneisyyttä.

Pakilassa on yksi kaupungin vanhimmista juuri sille paikalle rakennetuista taloista eli Pakin talo. Tämä paritupa on peräti 1700-luvulta. Pakin talon pihapiiriin kuuluu myös aitta. Myöhemmin tätäkin pihaa on täydennetty peräti neljällä lähistöltä tuodulla aitalla sekä savusaunalla. Tämä seurasaarihenkinen paikka on nykyisin Pakilan kotiseutuyhdistyksen käytössä ja vuokrattavissa.

Pakin talon vieressä on kortteli johon on siirretty kaksi taloa. Toinen talo siirrettiin Pukkilasta vajaa kymmenen vuotta sitten. Kortteli on varattu ”ympäristön suojeltavaan rakennuskantaan soveltuvia muualta siirrettäviä rakennuksia” varten. Rakennuksessa on käytetty muun muassa vanhasta talosta hirsien lisäksi, julkisivun puupaneeleita ja hormitiiliä.

Rakennusten siirtäminen vaatii paljon käsityötä ja soveltamista. Kyse on rahallisesti ja ajallisesti sekä taidollisesti vaativasta rakentamisesta. Tarkoitus on käyttää hyödyksi vanhoja käsityönä tehtyjä rakennusosia ja löytää tarvittavia uusia ratkaisuja niistä rajoista lähtien. Varsinkin ikkunoiden ja muiden yksityiskohtien tekeminen vanhaan rakennukseen on vaativaa. Toivottavasti näille vanhoille rakennuksille löytyvät oikeat henkilöt ajoissa. Tämän kaltainen vanhojen hirsirakennusten uusiokäyttöbuumi ei varmaankaan ole saavuttanut vielä lakipistettään Helsingissä.

Aitoa vai epäaitoa – talojen siirtoa Helsingissä

Kantakaupungista haluttiin purkaa 1990-luvun alussa kaksi Uudenmaankadulla sijaitsevaa 1820-luvun kaupunkipuutaloa. Nämä rakennukset olivat viimeisimpiä asuinkäytössä olleita empirerakennuksia pääkaupungissamme.

Purkamista ei voitu välttää, mutta kompromissiratkaisu löytyi. Rakennukset siirrettiin Kaisaniemenlahden rantaan, puiston laitaan. Kaisaniemen puistossa oltiin jo alun perin siirretty rakennuksia paikasta toiseen. Engelin vuonna 1831 piirtämä vanha matala päärakennus siirrettiin 1900-luvun vaihteessa sivummalle puistoon, uuden päärakennuksen tieltä. Kaisaniemen puiston alue sopi siis tässäkin mielessä hyvin vanhojen rakennusten uudelleen sijoituspaikaksi.

Nykyisin rakennukset eivät ole enää asuinkäytössä vaan tiloissa toimii kahvila-ravintola Viola. Empire-tyyliin kunnostetuissa sisätiloissa voi siis pistäytyä kokemaan siirretyntalon henkeä. 

 

Siirtämisessä tietenkin menetetään paljon aitoa ja alkuperäistä rakennusmateriaalia sekä oleellinen kaupunkirakenteellinen sijainti. Voidaan kuitenkin ajatella, että samalla toistetaan rakennuksen alkuperäistä uudelleenrakennettavuuden periaatetta ja parhaimmillaan luodaan jotain uuttakin.

 

Reservaatti siirretyille rakennuksille

Kaupunki muuttuu. Uusia rakennuksia rakennetaan paitsi tyhjille tonteille niin vanhojen rakennuksien paikoille. Vanhoja rakennuksia puretaan uusien, suurempien ja nykyaikaisempien rakennusten tieltä. Puukaupungit muuttuvat kivikaupungeiksi.

Helsinki on tosin ollut aina luonteeltaan kivikaupunki. Silti Helsingissäkin on rakennettu paljon myös puusta, lähinnä hirsirunkoisia lautaverhoiltuja yksikerroksisia kaupunkitaloja kaupungin laitamille ja kaksikerroksisia vapaa-ajan huviloita kaupungin ulkopuolelle. Näitä rakennuksia on edelleen muutamia jäljellä. 

Hirret ovat kuin legopalikoita. Niitä voi koota yhä uudelleen. Hirsirakennusten uudelleenpystytys on perinteen mukaista. Arvokasta työstettyä rakennusmateriaalia ei ole haluttu hukata vaan hirsiä on käytetty muokattuina joko alkuperäisen rakennuksen toisinnoissa toiseen paikkaan tai täysin erityyppisissä rakennuksissa. 

Helsingissä on kolme aluetta, joihin on tarkoituksella siirretty vanhoja puuverhoiltuja hirsirakennuksia viime vuosikymmeninä.    

Helsingissä on kolme aluetta, joihin on johdonmukaisesti siirretty vanhoja puuverhoiltuja hirsirakennuksia viime vuosikymmeninä.     

Helsinki – kylpyläkaupunki

Ihmiset ovat innostuneet majoittamaan koteihinsa vieraita sosiaalisen median eri palveluiden avulla. Voisi kuvitella tämän olevan uutta kaupunkikulttuuria ja osa uutta ilmiötä, mitä se osittain onkin. Mutta kyse on samalla hieman huvittavastikin myös vanhasta perinteestä.

Pietarilainen seurapiiri piti Helsinkiä runsaat kymmenkunta vuotta seuraelämän tapahtumapaikkana, sillä tsaari oli asettanut matkustuskiellon Venäjän ruhtinaskunnan ulkopuolelle huonojen vaikutteiden pelossa. Helsinki, osana suurruhtinaskuntaa, oli 1800-luvun puolivälissä muutamien vuosien ajan huvielämän kesäkeskus, pieni kansainvälinen kylpyläkaupunki.

Helsingin ensimmäinen kylpylä, Kylpylä ja terveyslaitos Wesi, perustettiin vuonna 1838. Kylpylän puinen päärakennus sijaitsi Kaivopuistossa Ullanlinnassa. Se tuhoutui jatkosodassa, mutta kylpylän kukoistusajasta on säilynyt meidän päiviimme Ravintola Kaivohuone. Se toimi jo kylpyläaikana ravintola- ja huvikäytössä kuten nykyisinkin. Tosin Kaivohuoneen pääasiallinen tarkoitus silloin oli antaa miellyttävät puitteet nauttia terveys- eli kivennäisvesiä, eli ravintolakonsepti oli hieman eri.

Varsinaisten kylpylärakennusten lisäksi oli rannassa muutamia uimakoppeja mereen pulahtamista varten. Uimista nykymielessä ei tuohon aikaan kuitenkaan harrastettu.

Kylpyläkonseptin eräs kiinnostava piirre oli, miten majoitus oltiin järjestetty. Kaivopuiston alueella oli huviloita, joilla oli velvoite kesäisin kylpylän sesonkiaikana, majoittaa kylpylävieraita kodeissaan. Eli kyse oli sen ajan kotimajoituksesta. Näistä alueen huvilarakennuksista on jäljellä enää kaksi. Toinen niistä on Villa Kleineh, joka toimii nykyisin Alankomaiden suurlähetystönä. Suurlähetystöjä on muutoinkin entisellä kylpyläalueella useita, mikä sopiikin alueen kansainväliseen historiaan.

Myös itse merikylpyläkulttuuri on myös kokemassa uutta nostetta Helsingissä. Kun viime vuosikymmeninä suomalaisia kylpylöitä on rakennettu lähinnä kuivalle maalle sisämaahan, ollaan jälleen huomattu Helsingin mahdollisuudet tarjota merikokemuksia urbaanissa ympäristössä ja hyödyntää näin Helsingin oivaa sijaintia rannikkokaupunkina.

Kuka tietää, ehkäpä jo ensi kesänä saa Helsinki jälleen kokea meren terveellisyyden, ja kylpyläelämä alkaa kukoistaa Hernesaaren rannassa tai Kauppatorin kupeessa. Toivon mukaan uusien kylpylöiden ulkokuorien kauneus hoitaa sielua yhtä lailla kun vesi hoitaa ruumista.