Kuukausi aikaa tutustua kivibongarien mekkaan

Arppeanumissa Snelmaninkatu 3:ssa on esillä muun muassa mammutinhammas, kemianlaboratorio, leikkauspöytä ja tietenkin meteoriittejä ja muita kiviä.

Monet museon vieraat ovat olleet ulkomaalaisia, lentoasemaltakin on ajettu taksilla varta vasten katsomaan Helsinkiin vain Arppeanumin meteoriittejä. Paikka on siis todellisten kivibongareiden mekka.

Kuvassa keskellä oleva suuri meteoriitti lasivitriinissä oli esillä myös Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900, Gesellius-Lindgren-Saarisen Suomen paviljongin keskellä. Meteoriitti oli edellisen vuoden talvella syöksynyt läpi jään merenlahteen Porvoon lähellä ja ravisuttanut samalla ikkunoita aina Helsingissä saakka. Syöksyn näkeminen on  harvinaista, joten tapahtuma sai tuolloin huomiota myös laajemmin eurooppalaisissa lehdissä. Meteoriitin palaset olivat Pariisissa käypää valuuttaa kiviostoksilla Suomen kivikokoelmaa varten.

Vanha kuva missä meteoriitti paviljongin keskellä Pariisissa, löytyy googlen kuvahaulla: 

”Suomen paviljonki sisältä ja rakennushenkilökuntaa Pariisin maailmannäyttelyssä”

Osa Arppeanumista on rakennettu museoksi, ja vitriinit esillepanotyyleineen on oma hauskuutensa. Tämä koko komeus on auki enää runsaan kuukauden (!), ja paluuta ei ole. Kokoelman kivet joutuvat muualle, toivottavasti omissa värikkäissä rasioissaan ja vanhoissa vitriineissään. Bjurbölen meteoriitti voisi lentää Kansallismuseon pääaulaan, Pariisin maailmannäyttelyn hengessä.

Näyttelytiloiksi rakennetuista Arppeanumin tiloista tehdään nyt virkamiesten toimistotiloja.

Arppeanum – Helsingin ensimmäinen ökyrakennus?

Helsingin yliopistomuseossa, aiemmin myös geologian ja kemian laitoksessa, Arppeanumissa aivan Tuomiokirkon vieressä voi palata menneisyyteen. Lähes 150 -vuotias talovanhus on ulkoapäin vaaleanpunainen ja valkoinen, suomalainen versio venetsialaisesta palatsista.

Kerrotaan että Arppeanum on Suomen ensimmäinen ökyrakennus: se maksoi enemmän kuin samaan aikaan rakennettu Uspenskin katedraali, vaikka Arppeanum alittikin budjettinsa.

 

Nelikerroksinen valurautainen portaikko on hämärä ja tunnelmallinen. Tällaisen paikan kuvittelee löytävänsä Oxfordista, mutta että Helsingistä! Portaikon teräksiset askelmat ovatkin englantilaista tuontitavaraa.

Hesperian kanava virtaa Töölönlahteen

Töölönlahden vähävetisyyteen on esitetty ratkaisuksi jo 1800-luvun lopulla kanavaa nykyisen Hesperiankatujen kohdalle. Näin vesi oltaisiin saatu virtaamaan Taivallahdesta Töölönlahteen ja siinä sivussa olisi hoitunut vesiliikennekin. Heikon virtauden pelättiin toisaalta aiheuttavan terveysongelmia.

Pohjoinen Hesperiankatu 1:dessä on 1900-luvun alkuvuosikymmeninä rakennettu asuintalo. Sen rakentaja tai asukkaat ovat ilmeisimmin toivoneet kanavasuunitelman toteutuvan,  koska ovat maalauttaneet suunnitelmat porttikonginsa seiniin, vai oliko kyseessä asuntojen myynninedistäminen. Porttikongissa voi edelleen käydä ihmettelemässä kaikki ohikulkevat kuinka Hesperian kanava virtaa kohti Töölönlahtea.

Hesperian kanava porttikongin kuvissa, joista osa näkyy ohessa, hieman epäselvinä tosin. Suuressa kuvassa on perspektiivinäkymä Hesperiankatujen kohdalta Taivallahdelle päin. Nykyisin puiston molemmin puolin kasvavat hevoskastanjarivistöt, erikoisen hieno puukujanne jopa euroopan mittakaavassa.

 

 

Valkoisen värin dilemma ja Juneksen huvilan kätkö

Tällaisena aukeaa maisema Sinisen huvilan ulkokahvilasta. Finlandia-talo kohtaa kansallismuseon tornin(!). Musta suomalainen gneissikiviraita italialaisen valkoisen marmoriseinän keskellä. Tätä voitanee kutsua arkkitehtoniseksi huumoriksi? Piilokuvan vaikutelma on parhaimmillaan kirkkaassa valossa. Toisella puolella konserttitalon saliosan seinää (ei kuvassa) on kaksi raitaa. Niiden huumoria en ole vielä keksinyt.

Valkoinen väri on vaativa ja ympäristöään hallitseva väri, se toimii ympäristössään huutomerkin tavoin. Valkoinen sopii hienosti veistoksellisiin ja yksinkertaisen muotoisiin rakennuksiin, kuten Finlandia-taloon ja Pihlajamäen torneihin, mutta jotta muodot voisi hyvin hahmottaa, tulee rakennusten ympärillä pitää olla  tarpeeksi vihreää luontoa. Kaupunkiympäristössä valkoiset monen rakennuksen kokonaisuudet näyttävät usein hahmottomilta.

Töölö oli aikoinaan huvilakaupunginosa puuvilloineen. Juneksen talo radan varressa on yksi näkyvimmistä, toistaiseksi (!) säilyneistä huviloista. Lähes joka päivä auki oleva kirppis talon alakerrassa on installaatiotaidetta aidoimmillaan. Lattiasta kattoon olevat tavararöykkiöt, joita halkovat vain kapeat kujanteet pitänevät taloa pystyssä ulkopuolen lahotessa ympäriltä.

Ristiriitainen kokemus kun tietää kuinka rikkinäiset syöksytorvet ja armoton vesi tuhoavat puista kaunotarta. Tosin täytyy myöntää että jollei ajattelisi asiaa rakennuksen tulevaisuuden kannalta niin terassin pilarien korvaaminen maalaismaisilla heinäseipäillä on aika huvittava ratkaisu.

Töölönlahdelle palataan aina.

Täytetäänkö Töölönlahti?

Töölönlahti on ajankohtainen. Aivan kuten se on ollut jo viimeiset sata vuotta. Enää ei haikailla Töölönlahden täyttämisestä kokonaan(!), niin kuin sata vuotta sitten, eikä edes suurista betoniviuhkaterasseista kuten Aalto vielä viisikymmentä vuotta sitten. Totaaliset täytöt ja betonit ovat unohdettu, mutta halu suuriin muutokseen on edelleen kova.

Viimeksi Helsingin Sanomissa 13.4.2014 mainostoimisto N2 ehdotti pohjoisosan täyttöjä ja sinne asunto- ja hotellirakentamista. Havainnekuvista tämä osuus oltiin viisaasti rajattu pois ja huomio viety Töölönlahden rantojen rakentamiseen puistomaiseksi. Hyväkin ajatus ehdotuksesta löytyi, Baanan jatkaminen radan alitse itään.

Helsingin keskustassa voi mennä korkokengissä rantakaislikkoa katsomaan: mitä urbaania luontomatkailua! Tällaista ei muista suurkaupungeista löydy, rakennettuja puistoja lampineen kylläkin. Millaista elävöittämistä Töölönlahti oikeasti tarvitsee?

Töölönlahti on hieno luonnontilainen sisälahti keskellä suurkaupunkia. Tätä outoa kontrastia kivikaupungille vahvistavat omalla menneen ajan lumollaan jo kertaalleen purkutuomion saaneet puuhuvilat.

Kuvassa on Hugo Simbergin Haavoittunut enkeli –maalauksen maisemaa. Tosin tarkempi kohta lienee Töölönlahden toisella puolella, lähempänä Talvipuutarhaa. Vaikka maalauksen myöhempi ja tunnetumpi versio on tehty freskona Tampereen tuomiokirkkoon, oli maalauksen alkuperäinen tapahtumapaikka Helsingissä. Enkeliä siis kannettiin hoidettavaksi Töölönlahden rantatietä pitkin.  Samaa tietä voi itse kukin kävellä ja nähdä joutsenten nousevan lentoon.

Haavoittunut enkeli

KUVA: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:The_Wounded_Angel_-_Hugo_Simberg.jpg