Pilvenpiirtäjiä ja ilmalaivoja – Hotelli Torni ja Helsingin siluetti

Torneja torneja. Kaupungin siluetti. Mitkä talot nousevat toisia taloja korkeammalle ja mitkä talot nousevat puiden latvojen yläpuolelle? Miltä kaupunki näyttää kun risteilyllä oleva turisti saapuu Helsinkiin, tavallisesti sekä ensimmäistä että viimeistä kertaa. Ei se aivan saman tekevä asia ole.

Pikkukaupunki Helsingissä oli hiukan alle 80 000 asukasta 1900- luvun alussa, aivan kuin Porissa nyt. 1920-luvun lopulla helsinkiläisiä oli jo 200 000 ja nousukausi menossa. Alettiin haaveilla torneista ja pilvenpiirtäjistä, Citystä. Jos ei nyt yhtä korkeita kuin Amerikassa niin ainakin korkempia kuin Tukholmassa! 5-kerroksinen perustalo ei enää kelvannutkaan, kun piti saada uutta ja modernia, komeata.

Aiemmin tornit olivat kirkkojen torneja tai tehtaiden piippuja. Nyt piti saada liike-elämän mainostorneja, ensimmäisenä elokuvateatteri Kino-Palatsi, peräti 16-kerrosta (!) korkea. Tällä paikalla Keskuskadulla on nykyisin Akateeminen Kirjakauppa. Talo ei saanut ensin rakennuslupaa ja se madallettiin 11-kerroksiseksi, ja sitten kun lupa heltisi oli jo laman alku, rahoitus tökki ja rakentaminen jäi.

http://www.mfa.fi/toteutumattomia-liikerakennuksia

Sitten haluttiin toimisto vakuutusyhtiölle, mutta siitä tulikin hotelli. Hotelli Torni valmistui vuonna 1931, laman alussa. Hotelli Torni on peräti 14-kerroksinen (!) pilvenpiirtäjä. Hauskasti keskellä kortteleita niin, että korkeuden havaitsee kauempaa ja sisältä, mutta lähikaduilla vaikutelma on vähäinen. Tähän 14-kerroksiseen pilvenpiirtäjään nyt verrataan yli 30-kerroksisia pilvenpiirtäjiä Kalasatamassa. 2000-luvulla on aivan eri mittakaava.

Hotelli Tornissa on naisten vessan (https://hennahelander.wordpress.com/2014/08/30/helsingin-vessoja-nakoalalla-ja-lammityksella/) lisäksi toinenkin kokemisen arvoinen asia. Ylimmän tason ravintolan terassille kannattaa mennä kokemaan Helsingin siluettia, ja vilkuttamaan kaikille ohi purjehtiville ilmalaivoille eli zeppeliineille pysähtymisen merkiksi. Hotelli Tornin huipulla kun on Helsingin ainoa ilmalaiva-pysäkki. Ilmalaivapysäkki on ollut kerran lähes käytössä. Silloin tuuli vain niin navakasti, että telakoituminen ei onnistunut, ainoastaan postisäkki voitiin heittää odottajille, eikä ilmalaivojen matkustajat päässeet nauttimaan drinkkejä ravintolan hienolle terassille. Ilmalaivojen kausi loppui pian tämän tapauksen jälkeen, ei kylläkään tähän tapaukseen. Katolle menevä kulkuaukko on edelleen nähtävissä ravintolan tiskin läheisyydessä. Vuonna 2004 ilmalaiva lensi yli Helsingin, mutta ilmeisesti kukaan ei muistanut vilkuttaa sille pysähtymisen merkiksi Tornista. Itsekin katsoin sen rauhallista, äänetöntä lentoa itään koti-ikkunastani Kalliosta.

Betonipitsiä Jätkäsaaressa – Suomen kaunein betonielementtitalo

Talojen ympärillä pyörii aikamoinen kilpailuruletti. On urakkakilpailua, jossa kilpaillaan mikä rakennusliike saa rakentaa talon, on tontiluovutuskilpailua, jossa kilpaillaan kuka saa ostaa maatilkun taloaan varten, SR-kilpalua ja SUTAA. Tavallisesti kilpailuissa ratkaisee joko raha tai kauneus.

Miten Jätkäsaareen saatiin Suomen kaunein betonielementtitalo?

Oma lajinsa talokilpailuissa on arkkitehtuurikilpailut. Niissä on tarkoitus löytää paras mahdollinen talo paikalle, tai ainakin paras mahdollinen suunnittelija talolle. Laajin ja harvinaisin arkkitehtuurikilpailu on yleinen arkkitehtuurikilpailu. Yleiseen saa periaatteessa osallistua kuka vain, ilmaiseksi. Vain palkitut toimistot saavat ehdotuksistaan korvauksen. Käytännössä palautettava suunnitelma vaatii hyvää ammattitaitoa, joten osallistujat ovat arkkitehtejä tai joskus myös opintojensa loppuvaiheessa olevia arkkitehtuurin opiskelijoita. Viimeksi tällainen kilpailu on järjestetty Guggenheim-museorakennuksesta, arvioitavia töitä lähetettiin noin 1700 kpl.

Tavallisemmin järjestetään kuitenkin työmäärältään selvästi rajatumpia kutsukilpailuja. Kutsukilpailuissa kutsutaan 3-5 arkkitehtuuritoimistoa tekemään omat ehdotuksensa palkkiota vastaan. Jos halutaan uusia tuulia, laitetaan ilmoitus hankintasivustolle, ja valitaan osa tai kaikki toimistot kilpailuun ilmoittautuneiden joukosta. Näin uudetkin nimet voivat päästä esittelemään taitojaan ja rakennuttajat näkevät ennen suurien rahojen kiinnitystä, mitä ovat tilaamassa.

Usein näillä kilpailuilla saadaan talosuunnitelmia, jotka ovat raikkaita, kekseliäitä ja hienoja.

Näin kävi myös Jätkäsaaren asuinkorttelissa, jonka kilpailussa jaettiin palkinnot tiilisen pitsitalon suunnitelleelle Huttunen-Lipasti-Pakkanen arkkitehdeille sekä saman korttelin värikkään talon suunnitelleelle Arkkitehdit Korhonen-Penttiselle.

Kilpailuehdotuksessa oli vaaleasta tiilestä muurattu pitsiseinät. Ne olivat hienon näköiset julkisivut asuinrakennukselle, mutta valitettavasti aivan liian kalliit vuokratalolle. Piti siis luottaa suunnittelijaan ja pyytää uusi tulkinta ulkoseinien pitsistä. Tiili vaihtui betoniin. Lopputuloksena on valkoisesta kuitubetoni-elementeistä tehty sädehtivän kaunis pitsijulkisivu. Talo kannattaa kokea erityisesti sisäpihalta. Osoite on Länsisatamankatu 23.

Joskus arkkitehdit onnistuvat suunnittelemaan sekä kaunista että yksinkertaista. Nykymaailmassakin.

Salatut elämät Pietarinkujalla ja Kallion mahdollisuuksien kujat

Pietarinkuja Ullanlinnassa, on puoliksi samanhenkinen kuin viereinen Huvilakuja: pikku tönöjen reunustama kapea kuja korttelin keskellä. Toinen puoli Pietarinkujasta onkin erikoisempi, se kulkee vihreänä polkuna vehreällä korttelipihalla. Paikan teki tunnetuksi Salattujen elämien ulkokuvaukset. Kuja on julkista katutilaa, joten portti on auki arkipäivisin ja avoin kaikille puutarhoista nauttiville. Portin muotokieli voi herättää hieman kylmiä väreitä, mutta sanoma on onneksi neutraali FamiliebyggnadsAB.

1890-luvulla alettiin ajatella, että Ullanlinnan alue, liikenteellinen pussinperä, soveltuu paremmin asumiseen kuin teollisuuteen. Huviloille ei kuitenkaan ollut tarpeeksi kysyntää alueella (!) 1900-luvun alussa, joten näistä muutamista kortteleista tuli vuokrakerrostalo- ja huvila-alueen välimuoto. Kerrostalot rakennettiin aika mataliksi, mutta ilman esipihoja ja kortteleita laitettiin halkomaan julkiset kujat. Niin näistä kortteleista tuli Helsingin ensimmäiset avopihaiset korttelit.

Pietarinkujan puutarha on rehevä viidakkomainen keidas. Kuva on otettu portin raosta, joten näkymä on varsin tylsä ja rajattu todellisuuteen verrattuna. Alunperin hyötypuutarhaksi istutettu piha on hyvä muistutus siitä, mitä voisimme saada liittämällä pihoja yhteen ja istuttamalla niihin puuryhmiä ja pensaita. Tähänkin puutarhaan mahtuvat myös suihkulähde, salibandy-maalit kuin sykyisin puista pudonneet omenat lasten omenasotaan.

Kalliossa tai oikeammin Harjussa, on myös kujia, Kaarlenkuja ja vastaavan lailla korttelia halkova Helsinginkuja. Helsinginkujaa hallitsee reunoiltaan leikattu luonnonkallio, muutama komea puu ja autot. Kun viereisestä Vaasankadusta ei tullut autotonta niin ehkäpä Helsinginkujasta voisi tulla. Huvilakujan tapaan tännekin voitaisiin rakentaa pieniä hienoja tönöjä vaikkapa townhouseja. Ympäristössä on mahdollisuuksia vaikka mihin.

Huvilakujan uudet omakotitalot Eiran kupeessa

Muutin kerran Kalliosta Eiraan, tai oikeammin Helsinginkadulta Huvilakadulle joka sijaitsee Ullanlinnassa, Eiran kupeessa. Olo oli kuin Aki Kaurismäen elokuvassa, Calamarin Union, jossa15 Frankietä tekivät pitkän matkan Kalliosta Eiraan. Harva selvisi. Minäkin muutin pois kolmen vuoden jälkeen. Alue oli viehättävä, mutta itse pidän siitä kuitenkin enemmän kävelyretkien kohteena kuin kotikulmana.

Kun lähdin sunnuntaikävelylle naapurustoon silloisesta kodistani, tunsin olevani ulkomailla. Kaikki oli siistiä, mannermaista, huoliteltua ja hyvin rauhallista. Laivojen sumutorvet huusivat hiljaisiin kortteleihin, mutta nekin lähinnä aamuyöllä. Ruutukaavakatujen keskellä olevat pienet kujat olivat mukavan kummallisia, muuten aika täydellisen oloisessa kaupunginosassa. Siksi varmaan niihin niin miellyinkin.

Autoton Huvilakuja kulkee kahden korttelin halki. Tehtaankadun päässä on Eiran sairaalan jyhkeä jugendportti. Kävelykujan reunoilla on pikkuisia mökkelöitä, erikokoisia ja näköisiä talous- ja varastorakennuksia. Polveilevaa ja vaihtelevaa, rapattuja pieniä taloja ja muurinpätkiä suurien lehtipuiden katveessa. 

Yksi näistä piharakennuksista on korvattu omakotitalolla. Ympäröivät talot ovat pääosin 100 vuotta vanhempia 1900-luvun alusta. Uusi valkoinen rakennus on taiten suunniteltu, aika vaikeaa on sovittaa asukkaan yksityisyyden ja kujan kävelijöiden sekä pihan muiden asukkaiden tarpeet yhteen. Ehkä kujan talon asukkaankin täytyy olla hieman omalaatuisempi taiteilijasielu, jotta omakotitalo ilman omaa pihaa keskellä kerrostalokorttelia luontuu hyväksi kokonaisuudeksi.

Värin puolesta tämäkin muurimainen asuintalo olisi voinut taipua ympäristössään muuksi kuin valkoiseksi, vaikka vaaleanpunaiseksi!

Kujalle on ilmestynyt toinenkin uusi talorykelmä. Pietarinkadun ja Huvilakujan kulmaukseen on rakennettu kolmen asunnon talorykelmä. Tämänkin on hyvä esimerkki täydennysrakentamisesta. Joskus takapiharakentaminen saattaa onnistuakin. Jos ensimmäinen esimerkki oli vaatimaton talo muurissa, ovat nämä talot suuria veistoksellisia möhkäleitä, joihin on koverrettu ikkuna-aukkoja harvakseltaan. Molemmat uudet talot ovat onnistuneita omissa tyylilajeissaan.