Kahvilat muuttuvat konteiksi

Kontit olivat mukana muuttamassa helsinkiläistä kaupunkikulttuuria avoimempaan ja rennompaan suuntaan.

Enää ei tarvitse tehdä kaikkea isojen suunnitelmien mukaan ja rakennelmien ei tarvitse kestää vuosikausia vaan tilapäisyys ja paikan merkitseminen pienesti voi olla kiinnostavampaa sekä asiakkaille että yrittäjille.

Eräs ensimmäisistä konteista uudenlaisessa käytössä oli Ihana Kahvila Kalasataman satama-alueella, huikeiden kaupunkimerimaisemien äärellä ja vuosi oli 2011. Kahvilaksi muutettu kontti on pienesti tehty suuri muutos. Kontin paikka on luontevin mahdollinen asuinalueeksi muuttuvalla autiolla satama-alueella. Sataman valtavaa mittakaavaa luo kahvilaan johtava, työmaa-aidan jatkuvasti muuttuva graffitiseinä.

Nyt neljä vuotta myöhemmin Helsingin keskustassa kävellessä voi havaita hienoista konttibuumia. Kontteja löytyy myös historialliselta keskusta-alueelta. Toivottavasti kohta paikalleen suunnitellut, pienet, kevyet kesäkahvilat eivät muutu harvinaisuuksiksi vaan saamme nauttia kahvia ja virvokkeita myös helsinkiläisissä puistokahviloissa.

Erottajan kolme laatikkoa

Ruotsalaisen teatterin eteen, Erottajan puolelle on tehty aurinkoterassi ja mukavan yksinkertainen paviljonkirakennus, joka ei ole nykymuodista poiketen kontti. Tähän rakennukseen on mahdutettu myös kaikki terassin tärkeät oheistilat kuten jätehuolto ja wc-tilat.

Vieressä on väliaikainen, tahallisen piittaamaton ja röyhkeän omavaltainen Aalto yliopiston opiskelijoiden lopputyönäyttelyn kontti. Sekin toimii lyhytikäisyyden ja sisällön kannattelemana entisellä bussien kääntöpysäkillä. Konttista voi todeta vain että ruma ja punainen.

Erottajan vanhin paviljonki taas on tarkoitettu pysyväksi. Rakennus ei ole nykyisin aivan parhaassa kuosissaan, vaikka alkuperäiset materiaalit ovat ensiluokkaisia, kuparia, graniittia, pronssia. Alun perin väestönsuojan (!) lasinen ja keveä sisäänkäyntirakennus rakennettiin vuonna 1951 nykyiseen hahmoonsa. Se on arkkitehti Alvar Aallon ensimmäinen julkinen rakennus Helsingissä ja tavallaan se on myös Mannerheimintien pääte, kovin pieni tosin. Aalto oli ajatellut kilpailuvaiheessa paviljongin yhteyteen myös korkeaa patsasta, erään tarinan mukaan talvisodan muistomerkkiä. Tätä tietoa en tosin saanut varmistettua. Nykyisin paviljonki palvelee pysäköintitilojen sisäänkäyntinä keskellä Erottajan risteystä.

Helsingin toiseksi korkein rakennus ja 1980-luku

Rakennukset ovat epäsuosionsa pohjalla 30-40 vuotta syntymänsä jälkeen. Silloin uutuusarvoa ei enää ole, selvä rapistuminen on jo nähtävissä kun korjauksia ei ole vielä tehty, mutta nostalgia ei ole vielä nostanut taloja ”hienoiksi ja arvokkaiksi”. Tänä päivänä hyvää löydetään jo inhimillisen mittakaavan 1950-luvun rakennuksista ja virtaviivainen 1960-luku on saanut omat kannattajansa, mutta  ani harva on innostunut 1980-luvun parhaistakaan rakennuksista.

Helsingin toiseksi korkein rakennus eli Itäkeskuksen maamerkki Itiksen vieressä on vuodelta 1987. Kilpailuehdotuksen nimi oli ”valomerkki”, onneksi se ei enteillyt tämän rakennuksen kohtaloa.

Tornitalo kokee tulevina vuosina ulkoisesti pienen mutta sisäisesti suuren muutoksen. Arkkitehti Erkki Kairamon piirtämästä toimistotalosta tulee asuintalo. Uuden käyttön eli asuntojen parhaana puolena lienee se että tulevaisuudessa Itäkeskuksen maamerkki tulee loistamaan iltaisin sisäistä valoa.

Rakennus edustaa suomalaista konstruktivismia.

Torni pysyy, mutta miten käy Tallinnan aukion?

Pystyykö kaupallinen puoli ottamaan ilon irti kaksoisjulkisivun  mahdollisuuksista ja 1980-luvun arkkitehtuurista?