Eiranrannan kiveen kirjoitetut rakkaudentunnustukset

Onko Helsingin keskustassa vielä luonnontilaisia rantakallioita? Eipä juuri. Lähes kaikki rannat on rakennettu, pengerretty tai varastettu mereltä eli täytetty. Muutama rantakallio kuitenkin löytyy. Yksi niistä on Eiran huvilakaupunginosan kohdalla, Merenkulkijoiden muistoksi palavan ikuisen tulen luona olevat kalliot.

Kallioiden pinnassa on vanhoja, kallioon hakattuja rakkaudentunnustuksia, Eiranrannan graffitit. Vanhimmat niistä on 1800-luvulta, koristeellisella kaunokirjoituksella kirjoitettuja. Myös sydämiä ja muita tarpeellisia symboleita löytyy. Ehkä sinne voisi kaivertaa omankin, tarkkuushakkaamiseen saattaisi mennä tunti jos toinenkin.

Nämä kallioonraaputetut kirjoitukset ovat aikansa graffitteja, hieman pysyvämpi tosin kuin nykyiset. Graffitti sana tulee alkujaan italian kielisestä sanasta raaputtaa. Ensimmäisiä graffitteja on kiveen kirjoitettu Italian Pompejissa ennen vuotta 79 jKr. http://www.ancient.eu.com/article/467/. Nämä Eiran kallioiden graffitit on suora pohjoinen sovellus samasta teemasta.

Jakomäen Brodan saveen poltetut tunnustukset

Hauskoja tekstejä ja kuvia aaltoilevilla keramiikkalaatoilla. Miten pieni ero on joskus hienolla ja ikävällä. Tämä alikulkutunnelin seinät ovat hauskaa ajanvietettä, pieniä kurkistuksia yläasteikäisten mieleen. Jakomäen Lahdenväylän alittava alikulkutunneli eli Jakomäen Broadway, lyhyesti Broda sai valaistuksen ja kaakelit 500 piirustuksella kuvitettuna. Taiteilijoina mukana olivat Pekka Paikkari ja Karin Widnäs.

Aihe on vaikea, helposti näistä taideprojekteista nuorison kanssa tulee liian ylhäältäohjatun tuntuisia. Tässä paikassa ei. Siistiä!

Ihanat graffitit ja leijonan karjunta

Satoja metrejä pitkä työmaa-aita täynnä graffitteja. Jatkuvasti muuttuvana. Kalasataman entinen varastoalue, tuleva asuinalue. Betonikenttä on vielä tyhjillään. Graffittiseinä olisi syntynyt varmasti ilman kaupungin myötävaikutusta, mutta nyt se on luvallinen. Muuta normaalista poikkeavaa ei ole paitsi isot, paikalle tuodut roskasäiliöt, joita ehkä jopa tyhjennetään. Kirpputoreja järjestetään alueella sunnuntaisin taivasalla. Hyvää musiikkia.

Kilometrin pituisen satama-alueen päässä Ihana-kahvila. Alueen äärimmäisessä nurkassa on sauna jossa voi kuulla illalla leijonan karjuntaa. Korkeasaari, Katajanokka ja Kruunuvuorenranta mereltä. Mielen voi viilentää katselemalla jäänmurtajia Sisua ja Voimaa.

Uusjugendia 80-luvun malliin Uudenmaankadulla

Aina välillä joku kysyy, miksi ei enää tehdä kauniita taloja esimerkiksi jugend-taloja? Hyvä kysymys mietittäväksi. Mitä se tyyli jugend tai Suomessa myös kansallisromantiikka oikein tarkoittaa vaikkapa asuinrakennusen tyylinä?

Jugendissa (lyhyempi ja käyttökelpoisempi sana) oli tärkeää että jokainen asuinhuoneisto oli omanlaisensa. Päällekkäiset ja vierekkäiset asunnot tehtiin toisistaan poikkeaviksi pohjapiirroksiltaan, julkisivuissa ei ollut parvekkeita päällekkäin ja muutamia erkkereitä vapaasti sommiteltuna. Ikkunat, parvekkeet, tornit ja erkkerit olivat mieluiten kaikki erilaisia.

Kuva-aiheet ja tyylin henki saatiin lähinnä keskiaikaisten kivikirkkojen hengestä tai luontoaiheista. (Kuvassa keskellä on jonkinsortin tonttu kyykyssä istumassa Bulevardin kulmatalossa.) Tavoitteena oli kokonaistaideteos, jossa kaikki tehtiin rakennuksen ehdoilla: julkisivut, porrashuoneet, kiintokomerot, puukasettikatot ja kaakeliuunit olivat samaa tyyliä.

Materiaalit olivat korostetun suomalaisia: graniittilohkaresokkeleita ja puusta veistettyjä käpyaiheita. Seinät ja ulokkeet rakennettiin käsin tiilestä ja rapattiin, ikkunapuitteet ja ovet tehtiin käsin puusta sekä muut yksityiskohdat lähinnä kuparista.

Jugendkin muuttui 1900-luvulla kevyemmäksi ja symmetrisemmäksi, aiheet ei niin esittäviksi (kuvassa kuitenkin ukko istumassa koristelistalla Töölönkatu 1:ssä), mutta rakentamisen käsityön määrä säilyi.

Käsityön määrä oli valtaisa. Ja asumisenhinta oli valtaisa myös. Ei näissä jugendlinnoissa1890-luvullakaan asuneet tavalliset työtätekevät helsinkiläiset. Vallitseva asumismuoto oli hellahuonetyyppinen asunto puutalossa kaupunginlaitamilla. Kiviset jugendtalot olivat harvojen onni.

Nykyisin rakennukset kootaan lähinnä elementeistä. Ulkoseinien uloin osa ehkä muurataan. Päällekkäiset asunnot tehdään mieluiten samanlaisiksi. Se on kätevää ja mahdollistaa suurempia, edullisempia tuotantomääriä, asuntoja useammille.

Mitä rakennettiin Uudenmaankatu 19-21:een, niiden siirrettyjen puutalojen tilalle, jotka ovat nyt Kaisaniemenrannassa?

Betonielementeistä tehtyjä vanhantyylisiä kerrostaloja. Tämän tyyppisiä elementtitaloja, valmistustekniikaltaan heikompia, tehtiin paljon myös Itä-Saksassa erityisesti 1980-luvulla.

Nämä Uudenmaankadun kerrostalot jäävät omalla paikallaan sivurooliin kapealla kadulla.

Simo Ristan valokuvia Uudenmaankatu 19-21 vuodelta 1973 voi katsoa: http://www.asfalttiajaauringonkukkia.fi/haku/uudenmaankatu/ser323038#contentwrapper

Kiinnostavat sivustot yleisemminkin tuo ”asfalttia ja auringonkukkia”.

Meilahden huvila-alueen siirtolaiset

Meilahden alkuperäistä huvilayhdyskuntaa on täydennetty siirretyillä rakennuksilla kaupungin sisältä tai kauempaakin Suomesta. Lopputuloksena on vaihteleva, mutta samalla tasapainoinen puistomainen ympäristö. Meilahden alueelle on tarkoitus jatkossakin osoittaa uusia paikkoja siirrettäville huviloille.

Eräs siirretty rakennus Meilahdessa on Villa Kaurila Heikinniementiellä. Rakennus oli alun perin Kaurilan kylän asemarakennus 1800-luvun lopusta, ensimmäiseltä nimeltään Haisevan asema. Kyläläiset ymmärsivät jo tuolloin, ennen brändäysten aikakautta, nimien voiman ja muuttivat Haisevan aseman nimen pikaisesti Kaurilan asemaksi. Meilahdessa rakennusta on laajenneltu ensin verannoin ja myöhemmin vielä lisäosalla. Lisäosa oli täysin toinen rakennus. Kaksi rakennusta sulautui yhdeksi. Romanttista.

Itse asemarakennus ei ollut kovin huvilamainen, joten lisärakentaminen oli tässä tapauksessa enemmän kuin perusteltua. Syntynyt kokonaisuus on mukavalla tavalla hieman outo, mutta onneksi myös huolella tehty detaljeja myöten, muutoin lopputulos olisi ympäristön kannalta ikävä ja aitojen huviloiden piiriin soveltumaton.

Meidän kaupunkilaisten katse kun tarttuu yksityiskohtiin. Ikkunoitahan me katsomme emmekä yksitotista seinäpintaa. Siksi erityisesti ovien ja ikkunoiden sekä muiden ”saumakohtien ja nurkkien” tulee olla vanhoja tai vähintään vanhan mallin mukaisesti tehtyjä. Teollisesti tuotetut ja teollisilla maaleilla pintakäsitellyt ikkunat ja ovet teolliseen tuotantoon soveltuvin liitoksin tehtyinä vievät uskottavuuden vanhanhenkiseltä rakennukselta.

Pihapiirissä on myös vanha Tuusulasta tuotu kansallisromanttishenkinen hirsisauna, joka on oikein miellyttävä yleinen puulämmitteinen sauna sekä interiööriltään että löylyiltään.

Kaurilan Saunan sivuilta löytyy hyviä kuvia päärakennuksen siirtämisen vaiheista, joista saa hyvän käsityksen itse siirtämisen tapahtumista.

http://www.punsseli.fi/historiiiiii

Esplanadin palmut

Näin ensimmäiset palmupuuni yli 20-vuotiaana Portugalissa. Hetki oli vaikuttava. Toisinkin olisi voinut olla. 1900-luvun alussa Esplanadille tuotiin keväisin kaktuksia sekä suurikokoisia palmuja tuomaan mannermaista tuulahdusta kesäiseen pääkaupunkiimme. Silloin Helsingin lapset saivat kokea palmujen huojunnan Espan puistossa kesäisin ja huojumattomat palmut kaupungin talvipuutarhassa talvisin.

Talvipuutarha perustettiin Töölönlahden päähän puistojen kesäistutusten talvisäilytyspaikaksi. Talvipuutarhassa on edelleen Palmuhuone, mutta siellä olevat palmut eivät pääse enää kesäisin tuulettumaan Esplanadille eivätkä minnekään muuallekaan puistoihin.

.

Talvipuutarha kävi lävitse varsin onnistuneen peruskorjauksen. Kostean ja lämpimän tilan ympärillä olevan vanhan teräskehikon korjaus vaati suurta ammattitaitoa. Iloitsen erityisesti upeiden kasvien ja pitsimäisten teräsosien yhteisvaikutuksesta.