Tämä blogi on henkilökohtaista huvitustani. Tutkailen enemmän ja vähemmän ajankohtaisia paikkoja, arkkitehtuuria, kaupunkikuvaa sekä niihin liittyviä tarinoita ja anekdootteja historiasta ja nykypäivästä. Mutta joskus toisinaan kirjoittelen myös kaupunkikehitykseen liittyviä mietteitä lähinnä peilaten Helsingin kehitystä muiden maiden kaupunkeihin, varsinkin arkkitehtuurin, kaupunkitilan ja identiteettien näkökulmasta. Kenties tulevaisuudessa pääsen pohdinnoissani askeleen vieläkin kauemmaksi.
Pidin entisestä työstäni yliarkkitehtina ja Hakaniemestä, mutta elämä vie uusiin tehtäviin, uusiin rakennuksiin ja uusiin kaupunginosiin.
Aloitin SAFA:n eli Suomen arkkitehtiliiton puheenjohtajana 2018 alusta ja samalla näkymäni levittäytyy moninkertaisesti laajemmalle. Päivätyönäni johtavana asiantuntijana Helsingin kaupungilla aloitin samoihin aikoihin tekemään Helsingin arkkitehtuuripoliittistaohjelmaa. Näin Majakkahuone on muuttanut Hakaniemestä Kamppiin. Täältäkin Helsingin rakentaminen paljastuu muutokselle alttiiksi kehittyväksi metropoliksi, jolla on hieno ja runsas historia.
Ajatteluuni on varmasti vaikuttaneet ulkomailla nuorena viettämäni työjaksot sekä vanhusten kotiavustajana Tukholmassa että myöhemmin arkkitehtiopiskelijana Berliinissä, Stuttgartissa, Dusseldorfissa, Lontoossa ja Portossa, sekä perheeni, erityisesti keskimmäinen, kehitysvammainen ja mielikuvitusrikas lapseni. Haluan aina katsoa maailmaa mahdollisuuksien kautta, uteliaana ja rohkeana, tulevaisuuteen luottaen.
Ohessa Helsingin Sanomien artikkeli linkkeineen 3.8.2014:
Yliarkkitehti paljastaa blogissaan hauskoja yksityiskohtia Helsingistä
Helander, 43, toimii työkseen Helsingin rakennusvalvontaviraston yliarkkitehtina. Tehtävä on keskeinen, sillä Helanderilla on voimakkaasti näppinsä pelissä siinä, millaiseksi Helsingin kaupunkikuva muokkautuu. Hän johtaa muun muassa osastoa, joka vastaa rakentamislupien myöntämisestä.
Rakennuslupien pyörittelyn lisäksi Helander johdattaa ”Majakkahuoneesta”-blogissaan lukijoita Helsingin julkisivujen pinnan alle.
”Mietinkin, lukeeko kukaan sitä!” iloitsee Helander saadessaan puhelinsoiton toimittajalta.
Blogi paljastaa kiintoisan näkökulman Helsinkiin. Kaupunkiin, jonka rakennuksiin on piilotettu arkkitehtonisia vitsejä, kummallisia syntytarinoita ja haaveeksi jääneitä kaupunkisuunnitelmia.
Helander opiskeli arkkitehdiksi 1990-luvun laman aikaan. Mieleen jäi pysähtyneisyys – ei uusia taloja, ei nostokurkia, ei kehitystä kaupungissa.
Nuori arkkitehti lähti töihin muualle Eurooppaan. Erityisesti yhdistymisenjälkeisessä Saksassa riitti tehtävää. Helander palasi Suomeen vuonna 1997.
Nyt Helander on asunut Helsingissä 17 vuotta, kymmenessä eri kaupunginosassa. Hän on niitä harvoja helsinkiläisiä, joita pauhaavat rakennustyömaat ilahduttavat. Muutos on hänelle Helsingin elonmerkki, joka lama-aikaan kaupungista puuttui.
Rakentamisessa uudet ideat löytävät käytännön tosin hyvin hitaasti.
”Puurakentamistakin on odotettu jo 15 vuotta, ja nyt se on vasta tulossa.”
Yksi uusi trendi, väliaikaisuus, kuitenkin näkyy jo katukuvassa. Helander iloitsee vanhojen tilojen haltuunotosta uuteen toimintaan. Myös monikäyttöisiä kontteja tuntuu putkahtelevan eri puolille Helsinkiä. Joka paikkaan kontit eivät ehkä solahda sulokkaasti, mutta kaupunkiin sopii pop-up-kulttuuri.
”Enää ei ajatella, että kaiken pitää kestää 200 vuotta. Ja hyvä niin.”
Harmi vain, että kaupunkibyrokratiaan väliaikaisuus, uudenlaiset ideat tai nopea muutos aina sovi.
”Byrokratia ja hyvä suunnittelu on tärkeää. Tämä tosin estää nopeaa reagointia joissain tapauksissa. Lainsäätäjät ovat tehneet kaavoituksen hitaaksi. Valitusmahdollisuuksia on paljon.”
Ei syytä huoleen, sillä nuoret jaksavat kuitenkin yrittää. Helander kertoo olleensa vieraana erään asukastoimikunnan kokouksessa. Siellä vanhemmat asukkaat kyselivät puistojen käytöstä, nuoret taas olivat kiinnostuneita siitä, mitä kaikkea käyttöä tyhjille tiloille voisi keksiä.
Erikoisia kaunistus- ja muutosprojekteja on kaupungissa ollut aiemminkin.
”Seuraavaksi ajattelin kirjoittaa Viikinmäen rantakallioista. Ennen siellä oli kasvillisuutta ja ampumarata, nyt vain puhdasta valasmaista kalliota, koska kaupunki on imuroinut rantakalliot kasveista haulien takia. Se näyttää tällä hetkellä kuumaisemalta, mutta kyllä siitä vielä hieno tulee”.
Imurointiprojektiin upposi ”pirunmoinen summa”.
Majakkahuoneesta 
Hei, onpa mielenkiintoinen blogi ja aihe! Sunnuntaihesarista selvisi todennäköinen syy siihenkin, että tulevan kotini porrahuoneen kattomaalauksissa seikkailevat merihirviöt, laivat ja atleettiset merenjumalat. Hesperianpuiston kanava elää rappukäytävissä.
Kiitos kommentista ja lisätiedoista. Pitääkin tarkastaa porrashuone paremmin, merihirviöt ja erityisesti atleettiset merijumalat ovat aina visiitin arvoisia!
Meidän porrashuoneemme ei sijaitse juuri kanavamaalauksen talossa, mutta Hesperian Esplanadilla sitä lähellä kylläkin. Porrashuone on toki visiitin ansainnut, samoin kuin sisartalossa vieressäkin. Nämä on onneksi myös kaupunginmuseo kirjoihin ja kansiin vienyt: http://www.hel.fi/hel2/kaumuseo/rakennusinventoinnit/tooloporras/portaat/32289.htm ja http://www.hel.fi/hel2/kaumuseo/rakennusinventoinnit/tooloporras/portaat/32286.htm
Hei, kiitos kiinnostuksen herättävistä kirjoituksista! Huomasin kesäisellä pyöräretkellä, että Myllypuroon on nousemassa moderni ”puukaupunki”, jonka joissakin kaduissa on vanhojen puukaupunkien tunnelmaa. Olisi kiva kuulla ajatuksiasi tästä projektista!
Hyvä idea. Täytyypä käydä retkeilemässä Myllypuron seutuvilla.
Henna, kirjoitat niin hienosti ja ajatuksia herättävästi rakkaasta kotikaupungistamme. Helsingin saunoista sinulla ei ole vielä kommentteja blogissasi. Haluaisin erityisesti nostaa esille Kulttuurisaunan Merihaan kupeessa. Todella hieno yhdistelmä arkkitehtuuria ja perisuomalaista saunakulttuuria. Rakennus on mielestäni pieni taideteos, joka palvelee myös saunomisen rituaalia. Monien esteettisten yksityiskohtien lisäksi taloon on syntynyt todella hieno tunnelma, joka tekee saunomiskokemuksen täydelliseksi. Paikka pitää nähdä ja kokea. Tämä minimalistinen hallittu kokonaisuus olisi hyvä lisä sinun listallasi.
Hyvä huomio. Saunat ovat taas palaamassa meren ääreen kylpylävivahteella vahvistettuina. Kulttuurisauna laitetaan työlistalle.
On mielenkiintoista kerrontaa. Tempaa mukaansa, Muu unohtuu. Arkkitehtuuri, kieli, kokemus, toisaalta aivan kuin naapurin tyttö! Onnea ja menestystä todella.
Kiitos! Olipa kiva palaute. Pitääkin taas ryhtyä toimeen…
Voi miten mielenkiintoinen blogi! Toivottavasti jatkat kirjoittamista.
Aivan ihana kommentti! Mielessä on ollut taas jatkaa. Tällainen antaa kyllä intoa! Kiitos!