Teurastamo – paikka jota ei ole uudistettu verenmaku suussa

Hermannin rinteen alapuolella on Teurastamo, josta on tullut pikku hiljaa ruokakulttuurin ja rennon oleskelun keidas. Teurastamon rakennukset ovat minusta absoluuttisen kauniita, tasapainoisesti kokojensa puolesta toisiinsa sopivia, ”teollisuusrakentamista” parhaimillaan. Niiden yksinkertaiset, sirot metallidetaljit korostavat talojen linjakkuutta ja yhtenäinen tumma, matala tiili tukee kokonaisuutta.

Linjakkuuden alkuperäinen tarkoitus oli saada siat ja naudat mahdollisimman ”liukuhihnamaisesti” elävänä sisään ja lihoina ulos. Junan pistoraide toi karjan pihalle, siat ja naudat eri kohtiin ja siitä alkoi työt. Kellohalli-ravintola on osa teurastamon päätilaa, päätila jatkui läpi talon aina ulkoseinälle asti. Kellohallin viereiset kylmähuoneet ovat myös käymisen arvoisia.

Myös ns. sika-rampin, jota pitkin siat on viety sisään, muisto (luiskan kohta kivisessä sokkeliosassa, ulkoseinän alareunassa) näkyy nykyisen jädebaarin sisääntulon kohdalla.

Teurastamon talot ovat rakennettu 1930-luvulla, funkkiksen ja klasissimin rajakohdassa, arkkitehtina Bertel Liljequist. Teurastamon portin lihakauppa/ravintolalla on pitkät perinteet lihakaupan saralla. Hienoa että alueen porttirakennuksella säilyy vahva yhteys teurastamon alkuperäiseen tarkoitukseen.

Täällä mainosten ja härpäkkeiden kirjo on villiä ja vapaata, mutta tällä kertaa onnistuneen vapaata. Mainokset ovat Teurastamolle tehtyjä, ja paikan henki on hyvin ymmärretty toimijoiden taholta, missään ei ole tympeitä muovimainoksia tai jokapaikan plakaatteja, vaan kekseliäitä värikkäitä viritelmiä. Helsingin uusissa yrittäjissä on jo mainiota kaupunkikulttuurin tajua. Minuun tämä paikka vetoaa.

Mukavaa on myös, että kävijöiden ikäkirjo on laaja, ja pihalla on tarpeeksi paljon myös ”ei kenenkään maata”. Pihan keskellä on vapaasti käytettävissä oleva grillipaikka.

Pihalla on jo ruokaa kasvamassa, tätä nykyä ei tosin karjaa, vaan vihreää kasvustoa. Teurastamon tarkoituksena on, että kaikki kasvit vaihdettaisiin pikkuhiljaa syötäviksi. Vihdoin tällaistakin! Biologisiskoni onkin jo pidemmän aikaa ihmetellyt, miksi joka paikkaan istutetaan koristekukkia ja marjattomia pensaita, miksei koko Helsinkiä voisi täyttää hyötykasveilla?

Paikalla on myös vuokrattava sauna. Se on aikoinaan palvellut teurastajia, eli se on tehty varmasti aitoon puhdistustarpeeseen.

Aluella on myös tunneleita, joihin en ole vielä päässyt kurkistamaan, mutta ehkä myöhemmin. Ja kulmarakennuksessa on pieni viskitislaamo kuparilaitteistoineen, jonka viski vasta tekeytyy (vai mikä onkaan oikea termi viskille), joten sekin paikka on ehkä myöhemmin listalla.

Olen ylpeä Helsingistä, ja tässä tapauksessa myös Helsingin kaupungista, sillä taitaa olla alunperin kaupunkisuunnittelupuolen keksintö, että paikasta on tullut tällainen, ruokakulttuurin monipuolinen hengailumesta. Harva uskoi muutamaa vuosi sitten, että ruoka voisi vetää tarpeeksi ihmisiä paikkaan, jossa ei ole ”mitään muuta”. No se muu tulee ruoan myötä, eikä se alkukaan ollut niin auvoinen, mutta vuosi vuodelta paranee. Koko Tukkutorilla on mahdollisuus samaan, muuntautua vaikka miksi, pala kerrallaan ja entistä kokonaan hylkäämättä.
Aiemmin Teurastamo oli syrjässä tukkutorin laidalla, kohta se on Hermannin ja Kalasataman ansiosta keskellä uusinta urbaania Helsinkiä. Hyvillä ideoilla voidaan saada komeat vanhat ”ongelmarakennukset” osaksi uutta helsinkiläistä kaupunkikulttuuria. Tässä tapauksessa Teurastamon talot ovat kaupungin omaisuutta, ja periaate on korjata niitä ”kevyesti” ja tehdä se pala palalta. Harmi vaan ettei tämä kevyt korjauskaan ole ilmaista ja se vasta pitääkin suunnitella.
Arkkitehdin täytyy tällaisessa tapauksessa osata tehdä mahdollisimman vähäeleisesti korjaukset eli ymmärtää lähtökohta ja vanha rakennustekniikka sekä paikanhenki, että sovittaa uudet tekniikkaputkistot yms. sekä muut toimintojen tarpeet freesisti ja mutkattomasti ja osata vielä jättää kaikki tarpeeton pois. Pahinta on, jos talojen sisukset alkavat muistuttaa nykyajan kipsilevymestoja, silloin ollaan menetetty jotain oleellista.

Teurastamo on Helsingin kaupungin viimeinen teurastamo, se lopetettiin vuonna 1992. Mutta missä oli Helsingin ensimmäinen teurastamo? Presidentinlinnan kohdalla. Tätä voimme muistella sitten 6.12., kun katsomme vastakorjatun presidentinlinnan puhdistunutta loistoa.

Kiintoisia kuvia Teurastamosta, siltä ajalta kun se vielä oli teurastamo:

Vanhassa kuvassa ramppi näkyy valkoisena Kellohallin oikeanpuoleisella seinällä.

Odotan, mitä syksy ja talvi tuovat Teurastamolle.

Pilvenpiirtäjiä ja ilmalaivoja – Hotelli Torni ja Helsingin siluetti

Torneja torneja. Kaupungin siluetti. Mitkä talot nousevat toisia taloja korkeammalle ja mitkä talot nousevat puiden latvojen yläpuolelle? Miltä kaupunki näyttää kun risteilyllä oleva turisti saapuu Helsinkiin, tavallisesti sekä ensimmäistä että viimeistä kertaa. Ei se aivan saman tekevä asia ole.

Pikkukaupunki Helsingissä oli hiukan alle 80 000 asukasta 1900- luvun alussa, aivan kuin Porissa nyt. 1920-luvun lopulla helsinkiläisiä oli jo 200 000 ja nousukausi menossa. Alettiin haaveilla torneista ja pilvenpiirtäjistä, Citystä. Jos ei nyt yhtä korkeita kuin Amerikassa niin ainakin korkempia kuin Tukholmassa! 5-kerroksinen perustalo ei enää kelvannutkaan, kun piti saada uutta ja modernia, komeata.

Aiemmin tornit olivat kirkkojen torneja tai tehtaiden piippuja. Nyt piti saada liike-elämän mainostorneja, ensimmäisenä elokuvateatteri Kino-Palatsi, peräti 16-kerrosta (!) korkea. Tällä paikalla Keskuskadulla on nykyisin Akateeminen Kirjakauppa. Talo ei saanut ensin rakennuslupaa ja se madallettiin 11-kerroksiseksi, ja sitten kun lupa heltisi oli jo laman alku, rahoitus tökki ja rakentaminen jäi.

http://www.mfa.fi/toteutumattomia-liikerakennuksia

Sitten haluttiin toimisto vakuutusyhtiölle, mutta siitä tulikin hotelli. Hotelli Torni valmistui vuonna 1931, laman alussa. Hotelli Torni on peräti 14-kerroksinen (!) pilvenpiirtäjä. Hauskasti keskellä kortteleita niin, että korkeuden havaitsee kauempaa ja sisältä, mutta lähikaduilla vaikutelma on vähäinen. Tähän 14-kerroksiseen pilvenpiirtäjään nyt verrataan yli 30-kerroksisia pilvenpiirtäjiä Kalasatamassa. 2000-luvulla on aivan eri mittakaava.

Hotelli Tornissa on naisten vessan (https://hennahelander.wordpress.com/2014/08/30/helsingin-vessoja-nakoalalla-ja-lammityksella/) lisäksi toinenkin kokemisen arvoinen asia. Ylimmän tason ravintolan terassille kannattaa mennä kokemaan Helsingin siluettia, ja vilkuttamaan kaikille ohi purjehtiville ilmalaivoille eli zeppeliineille pysähtymisen merkiksi. Hotelli Tornin huipulla kun on Helsingin ainoa ilmalaiva-pysäkki. Ilmalaivapysäkki on ollut kerran lähes käytössä. Silloin tuuli vain niin navakasti, että telakoituminen ei onnistunut, ainoastaan postisäkki voitiin heittää odottajille, eikä ilmalaivojen matkustajat päässeet nauttimaan drinkkejä ravintolan hienolle terassille. Ilmalaivojen kausi loppui pian tämän tapauksen jälkeen, ei kylläkään tähän tapaukseen. Katolle menevä kulkuaukko on edelleen nähtävissä ravintolan tiskin läheisyydessä. Vuonna 2004 ilmalaiva lensi yli Helsingin, mutta ilmeisesti kukaan ei muistanut vilkuttaa sille pysähtymisen merkiksi Tornista. Itsekin katsoin sen rauhallista, äänetöntä lentoa itään koti-ikkunastani Kalliosta.

Kahvilat muuttuvat konteiksi

Kontit olivat mukana muuttamassa helsinkiläistä kaupunkikulttuuria avoimempaan ja rennompaan suuntaan.

Enää ei tarvitse tehdä kaikkea isojen suunnitelmien mukaan ja rakennelmien ei tarvitse kestää vuosikausia vaan tilapäisyys ja paikan merkitseminen pienesti voi olla kiinnostavampaa sekä asiakkaille että yrittäjille.

Eräs ensimmäisistä konteista uudenlaisessa käytössä oli Ihana Kahvila Kalasataman satama-alueella, huikeiden kaupunkimerimaisemien äärellä ja vuosi oli 2011. Kahvilaksi muutettu kontti on pienesti tehty suuri muutos. Kontin paikka on luontevin mahdollinen asuinalueeksi muuttuvalla autiolla satama-alueella. Sataman valtavaa mittakaavaa luo kahvilaan johtava, työmaa-aidan jatkuvasti muuttuva graffitiseinä.

Nyt neljä vuotta myöhemmin Helsingin keskustassa kävellessä voi havaita hienoista konttibuumia. Kontteja löytyy myös historialliselta keskusta-alueelta. Toivottavasti kohta paikalleen suunnitellut, pienet, kevyet kesäkahvilat eivät muutu harvinaisuuksiksi vaan saamme nauttia kahvia ja virvokkeita myös helsinkiläisissä puistokahviloissa.