Mitä voidaan tehdä vanhoilla tiiliseinillä, kun taloa ei enää ole? Katajanokan vankilan takana pääsee kokemaan ulkomaan tuulahduksia, sen verran helsinkiläisittäin eksoottista ympäristöä on päässyt syntymään Katajanokan keskelle.
Helsinki ei ole varsinaisesti punatiilinen kaupunki vaan Helsinki on syntynyt rapatuksi hallintokaupungiksi, ei punatiilitehtaiden teollisuuskaupungiksi. Makasiinit satamissa ja rautateiden yhteyksissä ja vankilat muureineen ovat kuitenkin rakennettu puhtaaksimuuraamalla punatiilestä, eli jätetty tiilipinnalle ilman rappausta.
Katajanokan kujanteessa ja muuriseinissä on myöhemmin tehtyjä paikkauksia. Hauskimmat niistä on tehty ilmeisesti purkutiilistä, joiden pintaan on jäänyt grafiittimaalit. Lopputuloksena on sateenkaaren väreissä välkkyvää kirjavaa punatiiliseinää, jota aluksi katselee vain ja ihmettelee, että mikä tässä nyt ei täsmää.
Katajanokka oli aiemmin sotilassaarena, aivan kuten mm. Suomenlinna, Santahamina, Vartiosaari. Saaren keskellä on venäläisten vanhoja punatiilisiä matalia rakennuksia. 1980-luvulla samoihin aikoihin kun saarelle rakennettiin uutta punatiilistä Katajanokkaa muutettiin vanhat ammus- ja purjevarastot uuden Katajanokan ala-asteen luokiksi. Pihaa reunustamaan jäi vanhan rakennuksen seinää, jota vasten rakennettiin yksinkertainen sadekatos. Seinästä tuli sermi.
Arkkitehteina koulurakennuksen muodonmuutoksessa olivat uuden Katajanokan kaavoittajat Helander, Sundman, Pakkala.
Töölönlahden makasiinit ovat tulevan kirjastotalon edessä ja tulevan kansalaistorin keskellä, valkoiseen muoviverkkoon puettuina.
Väliaikainen vaatetus voisi olla ylevämpikin, ja ainakin ilman mainoksia. Mutta mitä tästä eteenpäin? 1990-luvulla makasiineissa oli juhlia, näyttelyitä, kirppiksiä ja muuta toimintaa. Nyt tiilet on luokiteltu niin myrkyllisiksi, ettei niitä saa enää käyttää.
Makasiinit on suojeltu, eikä tiiliseiniä voida purkaa. Voisiko niitä käyttää yhtä luovasti hyödyksi kuin mitä on tehty Katajanokalla? Seinistä voidaan tehdä lavasteita, muureja ja näkösermejä. Niiden katveeseen voidaan rakentaa yleisövessoja, huoltoroskiksia, sähkökaappeja, hiekkasäiliöitä tai niiden lähettyville voidaan pykätä kahviloita ja katoksia.
Olisiko tässä kevyen ideakilpailun paikka? Helsingin sydämessä.
Majakkahuoneesta 
Katajanokan vanhoihin punatiiliseiniin vankilan pesularakennuksen ja koulunpihan sekä päiväkodin ympäristön maisemissa liittyy mielessäni aina kiukunpiikikkäitä ajatuksia. Käsinlyödyt, vaihtelevanväriset ja kauniit tiilet olivat pysyneet puhtoisina ja hyväkuntoisina rakentamisesta 1800-luvulta asti. Eräänä kauniina päivänä toukokuussa 2007, vankilan pesularakennukseen asettui Squat Karku -nimellä esiintynyt ja runsailla maalivaroilla varustautunut ”autonominen sosiaalikeskus”. Yhdeksän valtauspäivän käsittämättömän runsaita aikaansannoksia on dokumentoitu moneen osoitteeseen, esimerkiksi tänne: https://www.flickr.com/photos/versacrum/sets/72157600254745479/
Asuin silloin alueella ja oli suorastaan tuskallista seurata autonomisen taiteen leviävän päivä päivältä laajemmalle, myös muualle kuin vallatun talon välittömään läheisyyteen. Tiiliseinät eivät ole siitä ennalleen palautuneet, eivätkä nykykuntoonsakaan itsekseen. Graffitien jäänteet saattavat hyvinkin näyttää hauskoilta sellaisesta, joka ei ole kokenut niiden syntymistä. Valtaustoiminnan näkeminen lähietäisyydeltä aiheutti pysyvän vastenmielisyyden kaikkea tähän suuntaan viittaavaakaan aktivismia kohtaan.
Toki muistan myös puretun Merikadettikoulun tapauksen, joka tuntuu kivuliaalta sekin… Toisaalta on alueella on tehty myös asioita mukavasti, kuten esimerkiksi Ulkoministeriön kohdalla, esimerkiksi sen MKG-rakennuksen seinän osaksi jätetty tykistöhuoneen portti 1750-luvulta. Tarina kertoo portin tulleen pelastetuksi suoraan lennosta purkukaivurin kauhan alta.
Hyvä kuulla taustoja. Eipä ollut ilo silmille nuo välittömästi kuvat. Mutta miksi ihmeessä rakennuksia pidetään tyhjillään? Käyttämättömyys tuhoaa rakennuksia vielä nopeammin kuin maali. Valtauksissa toivoisi päämääränä olevan tilojen käytön, vähemmällä oman reviirin merkitseminen peruuttamattomilla merkeillä, ainakaan noin laajassa mielessä ja ilman suurempia ideanpoikasista. Olen seurannut Berlinin grafiti-blogia, aika oivaltavia kuvia, melkein kaikkea voi tehdä kiinnostavastikin.
Paluuviite: Keskon pääkonttorin muodonmuutos – toimistoista asunnoiksi! | Majakkahuoneesta