Agricolan kirkon torni – yli 100 metriin nouseva piikki joka katoaa

Agricolan kirkko

Mikael Agricolan punatiilisen ja selkeän kirkon torni on eteläisen Helsingin näkyvimpiä torneja. Sanotaan, että torni näkyy Tallinaan asti. Tornin piikki on nykyään Helsingin korkein rakennettu kohta. Se nousee noin 103 metrin korkeuteen merenpinnasta ja on rakennuksena lähes 20 metriä korkempi kuin olympiastadionin torni. (7-kerroksinen kerrostalo on noin 20 metriä korkea.) Nykypäivänä jos miettii tulevia Kalasataman asuintornitaloja, ne nousevat Agricolan kirkon tornin piikkiä selkeästi korkeammalle. Helsingin siluetti tulee kokemaan pian suuria muutoksia.

Agricolan kirkko on arkkitehti Lars Soncin suunnittelema 1930-luvulla, ennen toista maailmansotaa. Yllättävästi kirkkoon kuuluu melkeinpä luostarimainen lähes suljettu sisäpiha. Jos ei ole aikaa piipahtaa Tukholmassa voi kesällä käydä sisäpihalla kahvilla ja kokea naapurimaamme tunnelmaa punatiilisten seinien katveessa.

Agricolan sisäpiha

Tätäkin kirkkorakennusta pidettiin etukäteen liian nykyaikaisena ja funktionaalisena, kaivattiin kovin ”oikeaa kirkkotunnelmaa”. Kilpailu käytiin kahteen kertaan, mutta aina vain moderni versio voitti. Näin lähes 80 vuotta myöhemmin on näitäkin helppo ihmetellä. Mitäköhän meidän tekemisiämme 80 vuoden päästä kummeksutaan?

1930-luvulla edellisestä sodasta oli runsas kymmenen vuotta. Siksikö vaiko jostain muusta syystä Agricolan kirkon tornin 30-metrinen piikki tehtiin liikuteltavaksi. Varsinaista ennakointia. Tuulessa hieman huojuva, niitattu teräspiikki voidaan tarvittaessa laskea alas tornin sisään. Näin on tehtykin kaksi kertaa talvi- ja jatkosodan aikana, jotteivät vihollislentokoneet olisi voineet suunnistaa tornin avulla. Itse en ole nähnyt piikin laskemiseen tehtyjä taljoja, mutta ne lienevät edelleen käyttökunnossa. Voisi olla aika kiinnostava tapahtuma nähdä piikin laskeutuvan ja nousevan.

Siluetti Verkkokaupasta

Kirkkojen ja muiden tornit ovat sinänsä täysin tarpeettomia koristeita meidän kaupunkilaistemme iloksi. Koska ne on tehty vain koristeiksi, vallan symbooleiksi tai muuksi sellaiseksi, on niiden muotoilu ollut aika vapaata ja lopputulos on usein sangen kaunis. Eri asia on kun asuin-, hotelli- tai toimistotorneja rakennetaan. Ne rakennetaan ansaintamielessä. Estetiikka jää usein sivuosaan, vaikka merkitys kaupunkiympäristössä on hurja ja pysyvä. Yksityinen asunto saa itseään suuremman merkityksen kaupunkinäkymissä ja hoikka torni on vain kaukainen unelma horisontissa.

Pilvenpiirtäjiä ja ilmalaivoja – Hotelli Torni ja Helsingin siluetti

Torni1

Torneja torneja. Kaupungin siluetti. Mitkä talot nousevat toisia taloja korkeammalle ja mitkä talot nousevat puiden latvojen yläpuolelle? Miltä kaupunki näyttää kun risteilyllä oleva turisti saapuu Helsinkiin, tavallisesti sekä ensimmäistä että viimeistä kertaa. Ei se aivan saman tekevä asia ole.

Siluetti Jätkään

Pikkukaupunki Helsingissä oli hiukan alle 80 000 asukasta 1900- luvun alussa, aivan kuin Porissa nyt. 1920-luvun lopulla helsinkiläisiä oli jo 200 000 ja nousukausi menossa. Alettiin haaveilla torneista ja pilvenpiirtäjistä, Citystä. Jos ei nyt yhtä korkeita kuin Amerikassa niin ainakin korkempia kuin Tukholmassa! 5-kerroksinen perustalo ei enää kelvannutkaan, kun piti saada uutta ja modernia, komeata.

Aiemmin tornit olivat kirkkojen torneja tai tehtaiden piippuja. Nyt piti saada liike-elämän mainostorneja, ensimmäisenä elokuvateatteri Kino-Palatsi, peräti 16-kerrosta (!) korkea. Tällä paikalla Keskuskadulla on nykyisin Akateeminen Kirjakauppa. Talo ei saanut ensin rakennuslupaa ja se madallettiin 11-kerroksiseksi, ja sitten kun lupa heltisi oli jo laman alku, rahoitus tökki ja rakentaminen jäi.

http://www.mfa.fi/toteutumattomia-liikerakennuksia

Sitten haluttiin toimisto vakuutusyhtiölle, mutta siitä tulikin hotelli. Hotelli Torni valmistui vuonna 1931, laman alussa. Hotelli Torni on peräti 14-kerroksinen (!) pilvenpiirtäjä. Hauskasti keskellä kortteleita niin, että korkeuden havaitsee kauempaa ja sisältä, mutta lähikaduilla vaikutelma on vähäinen. Tähän 14-kerroksiseen pilvenpiirtäjään nyt verrataan yli 30-kerroksisia pilvenpiirtäjiä Kalasatamassa. 2000-luvulla on aivan eri mittakaava.

TorniPysäkki

Hotelli Tornissa on naisten vessan (https://hennahelander.wordpress.com/2014/08/30/helsingin-vessoja-nakoalalla-ja-lammityksella/) lisäksi toinenkin kokemisen arvoinen asia. Ylimmän tason ravintolan terassille kannattaa mennä kokemaan Helsingin siluettia, ja vilkuttamaan kaikille ohi purjehtiville ilmalaivoille eli zeppeliineille pysähtymisen merkiksi. Hotelli Tornin huipulla kun on Helsingin ainoa ilmalaiva-pysäkki. Ilmalaivapysäkki on ollut kerran lähes käytössä. Silloin tuuli vain niin navakasti, että telakoituminen ei onnistunut, ainoastaan postisäkki voitiin heittää odottajille, eikä ilmalaivojen matkustajat päässeet nauttimaan drinkkejä ravintolan hienolle terassille. Ilmalaivojen kausi loppui pian tämän tapauksen jälkeen, ei kylläkään tähän tapaukseen. Katolle menevä kulkuaukko on edelleen nähtävissä ravintolan tiskin läheisyydessä. Vuonna 2004 ilmalaiva lensi yli Helsingin, mutta ilmeisesti kukaan ei muistanut vilkuttaa sille pysähtymisen merkiksi Tornista. Itsekin katsoin sen rauhallista, äänetöntä lentoa itään koti-ikkunastani Kalliosta.