Talotarinat-blogissani esittelen rakennetun ympäristön kohteita ja ilmiöitä, jotka syystä tai toisesta herättävät huomioni. Blogi ilmestyy Asuntomessujen blogisivuilla, ja messujen aikoihin teen aina katsauksen asuntomessualueelle. Ja miksipä en tekisi, koska messuilla saa kertaheitolla kattavan silmäyksen kuluvan ajan rakentamisen trendeistä ja innovaatioista.
Nyt Majakkahuoneesta-blogin vierailevana kirjoittajana en kerro uusimmista messuista, koska nehän ovat Vantaalla, ja blogin teema on Helsinki. Siispä esittelen Helsingin Torpparinmäen asuntomessualueen vuosimallia 1981. Samana vuonna erikoisena lisänä oli myös Puu-Vallila korjausrakennuskohteena. Omassa blogissanikin on käyty vanhoilla messualueilla, ainakin Turussa, Raisiossa ja aivan äskettäin Vantaan Varistossa. Vanhat messualueet ovat kiinnostavia siksi, että kerralla valmiiksi rakennetut alueet kertovat hyvin juuri tietyn, tarkasti rajatun ajan ihanteista. Lisäksi alueen todellinen luonne pääsee paremmin esille, kun uutuudenkiilto on poissa – messuhumusta puhumattakaan.
Mutta nyt Torpparinmäkeen!
Oli aika, jolloin kaakelilaattojen ja sekalaisten muotojen maailma oli minusta kauhistuttava ja tyylitön. Nyt olen kääntänyt kelkkani, makuni on kehittynyt tai sitten vaan… olen riittävästi ikääntynyt. 1980-luvun arkkitehtuuri alkaa olla siinä iässä, että se herättää jo pientä nostalgiaakin.
Lyhyeen tiivistettynä kantavana ideana oli monimuotoisuus. Nyt haluttiin tehdä selvä ero 1970-luvun ilmeettömyyteen. Rakennuksissa on epäsäännöllisesti sijoittuvia ulokkeita, kaarevia muotoja ja erikokoisia ikkunoita ja vaihtelevia julkisivumateriaaleja. Värimaailma on pääsääntöisesti valkoinen tai hyvin vaalea. Siellä täällä valkoisuuden rikkoo esimerkiksi tiilenvärinen keraaminen laatoitus. Osa rakennuksista on verhoiltu keltaisella tiilellä, joka oli kovin muodikas 1980-luvun alussa.
Kokonaan kaarevat rakennukset sulkevat sisäänsä tiiviin yhteispihan. Talojen tyyli poikkeaa selvästi alueen muusta tyylistä. Ulkomuoto on paljon pelkistetympi, ja nauhaikkunoineen rakennus muistuttaisi 1960-luvusta, ellei se olisi kaareva. Varsinkin rakennuksen pihasta poispäin suuntautuva julkisivu on karuhko, jopa linnoitusmainen.
Viimevuosien rakentamisesa terassit ja parvekkeet ovat nousseet merkittävään rooliin. 1980-luvulla tyydyttiin vähempään, mutta lasitettu viherhuone taisi olla 1980-luvulla trendien kärjessä.
Toinen blogini Facade Goes Fashion esittelee arkkitehtuuria hieman erilaisesta perspektiivistä – katso, kuinka esimerkiksi Oopperatalosta ja Ruoholahden sillasta voi löytää tyyli-inspiraation!
Kirjoittaja: Päivi Leinonen (FM Kulttuurintutkija, rakennusrestauroija)
Majakkahuoneesta 