Eläinlääketieteellinen lähti vehreämille niityille Viikiin, ja niin Sörnäisten vankilan ja Tukkutorin sekä Teurastomon kupeessa olevalle Hermannin alueelle koitti uudet ajat. Rinteeltä purettiin tallit, navetat ja opetusrakennukset, jätettiin muutama vanhempi talo jäljelle vankilan muurien lähelle ja tehtiin uusien talojen tiiveysennätys. Lopputuloksena on pitkiä näkymiä, jännitteisiä kapeikkoja, ja hyviä taloja.
Pääosin parvekkeet on muokattu talojen ”seinien sisäpuolelle”, jolloin ollaan vältetty lähiöilmettä, joka sopii aika huonosti tällaiseen kivikaupunkimaiseen kaupunginosaan.
Hermannissa on onnistuneet talojen värit, erityisesti keskitalojen vaihtelevat maanläheiset värirappaukset sointuvat hyvin yhteen sekä naapureiden tiilirakennuksiin. Usein sementtirappausten värit ruiskurappauksessa ovat ikävän sammuneita ja tunkkaisia, toisin kuin valkopohjaisen kalkkirappauksen, jolla on sisäistä hehkua. Täällä ohutrappaus (yhdistelmä kalkki-sementti?) tiilenpäälle on sekä väritykseltään että pinnan elävyyden suhteen miellyttävä ja varmaan myös kauniisti vanhentuva.
Siellä täällä olevat täyskasvuiset lehtipuut tekevät alueesta valmiin ja vakiintuneen näköisen, vaikka viimeiset rakennukset ovat juuri valmistuneet.
Rinnettä pitkin kulkevat serpentiinitiet, mutta autoja ei näy. Niille louhittiin maanalainen suuri ja avara pysäköintiluola kallioisen rinteen sisään (voisikohan luolaan myöhemmin rakentaa toisenkin pysäköintikerroksen?). Niinpä rinnettä hallitsee monenkerroksen korkuinen kivilohkaremuuri, joka halkoo alueen keskeltä kahtia ja törmää viimeiseen talon seinään.
Törmäyksiä alueella on muitakin: vanhan tiilitalon päälle on rakennettu kerrostalo. Tai tämä oli alkuperäinen ajatus, lopputulemana on replikaatio vanhasta, jonka päälle rakennettiin talo. Vähän hassu, mutta ihan kohtuullisesti suunnitteltu hassu.
Suurella yläpihalla on puolestaan tapahtunut turvallisuustörmäys. Eläinlääketieteellisen entisen päärakennuksen pihalla ollut koristeallas säästettiin asuintalojen yhteispihan kaunistukseksi. Mutta nyt allas on eristetty ympäristöstään ja se on saanut aidat ympärilleen. Sillä kenen on vastuu, jos jotain tapahtuu?
Tämä on näitä asioita, joita sekä ymmärrän, että en. Kotipihan turvallisuus pitää toki olla hyvä, jottei onnettomuuksia satu, koska kotipihalla lapset saattavat olla yksin. Mutta mutta muutaman kymmenen sentin altaan vaaraluokitus ei ehkä kuitenkaan olisi niin korkea. Eihän kukaan päästä kerrostalon pihalle kolmevuotiasta muutenkaan ilman valvontaa. Tässäkin suhteessa ajat ovat muuttuneet. Itsekin olen viettänyt lähiöpihalla kolmevuotiaana aikaani hiekkakakkuja tehden, kun äitini on käynyt kaupassa, mutta eipä tulisi mieleenkään jättää omaa kolmivuotiastani ulos yksin.
Törmäyskurssilla on myös tämä Hermannin kaupunginosan naapuri Sörnäisissä eli Kruunumakasiini. Tämä 1800-luvun lopun tiilitalo on Hämeentien siltarampin puraisema. Talossa on vanha Koneen hissi 1950-luvulta. Sisäosien rakenteet ovat pystyhirrestä tehdyt, eli suomalaisittain aika harvinaista hirsirakentamista.
Helposti käy niin, että puiset komeat sisätilat täytyy kipsilevyttää, jos tilojen tyhjäkäynti halutaan lopettaa, vai onko se sittenkään ainoa tapa saada oiva juhlapaikka käyttöön paloturvallisuus huomioiden?
Kuva sisätilasta, tässä vanhassa vuokrailmoituksessa: http://www.hs.fi/kaupunki/a1341374198931
Majakkahuoneesta 
Altaaseen liittyen: Valitettavasti ko. piha-aluetta ei ole kaavoitettu yhteispihaksi (vaikka niin sen koosta ja sijainnista voisi päätellä), vaan se on kuvassa näkyvän vaalean talon oma piha, jota osa kyseisen talon asukkaista vahtii haukansilmällä lähitalojen asukkaille tasaisin väliajoin muistuttaen, että pysykää omilla pihoillanne älkääkä antako lastenne tulla tänne. Suurempi osa ko. talon asukkaista onneksi haluaa kaveerata naapuritalojen asukkaiden kanssa ja sallii naapuritalojen lasten leikkimisen pihallaan. Henkilökohtaisesti ihmettelen piha-alueen kaavoituksen periaatteita, kun keskellä oleva suuri alue varataan yhdelle talolle ja pihan rajaavan Rialtonkujan toisella puolella olevilla taloilla pihat ovat postimerkin kokoiset.
Altaan aitaaminen on epäilemättä silmälle kauhistus, mutta itse allas on lapsille (eikä edes kovin pienille lapsille) kyllä melko vaarallinen. Sen pohja on todella liukas, jolloin liukastumalla matalassa altaassa halkaisee helposti kallonsa. Pienet lapset eivät myöskään erota korkeuseroja vaan ilman aitaa helposti juoksisivat suoraan naama edellä altaaseen. (Monissa perheissä on enemmän kuin yksi lapsi, joten jokaista minuuttia ei voi keskittyä pelkästään perheen pienimmän vahtimiseen.) Ja lisäksi allas todellakin on koristeallas ilman minkäänlaista puhdistusmekanismia, jolloin esim. linnunkakan bakteerit lisääntyvät matalan altaan lämpimässä vedessä hurjaa vauhtia. En tohtisi kokeilla, kuinka monta mahatautia lähitienoon lapsilla olisi kesän aikana, jos pääsisivät vapaasti läträilemään kyseisessä altaassa.
Yhteispihat on hyvä keksintö! Ja nyt taittaa olla niiden uusi tuleminen. Ehkä Hermannin kaavoitus sijoittui tuon asian suhteen hieman taitekohtaan, harmi tässä mielessä.
Joo, toi altaan aitaaminen, ymmärrrän kyllä tuon näkökulman, mutta leikkipuistot ovat täynnä kahluualtaita, joita pitää varoa, ja kyllä ne tavalliset lapset sen nopeasti oppivat. Bakteeripuolesta en tiedä mitään, kommenttisi on varmasti siitäkin ihan aiheellinen. Vaikka mummon neuvo että lasten pitäisi syödä lattian kautta on omassa kategoriassaan ihan validi.
Leikkipuistojen altaitten pohjat on suunniteltu käveltäviksi eivätkä siksi ole liukkaita. Ja leikkipuiston altaan vesi vaihdetaan ihan syystä parin päivän välein (niissä on tätätä tarkoitusta varten viemäröinti). Koristeallas taas tyhjennetään vasta kesän lopussa. Kyseisellä pihalla aidan pois ottaminen edellyttäisi, että allas muutettaisiin ensin kahlaamiseen sopivaksi.
Totta kai koristeallas on koristeallas, eikä kahluuallas, sitä ei käy kiistäminen. Mutta miksei se voisi olla edelleen koristeallas suurella pihalla? Eikö paikkaa voitaisi suunnitella pihanmuokkauksella tai/ja kasvillisuudella tarpeeksi erilliseksi ”aikuisten alueeksi”, jos se katsotaan lapsille vaaralliseksi. Jotenkin tämän tapainen aitaus vaan poistaa altaasta sen tuoman ilon, ja muistuttaa että kyseessä ei ole mukava asia vaan vaara.
Tämä turvallisuustason jatkuva nostaminen on vaan aika kiinnostava keskustelun aihe! Pitänee palata asiaan. Se kun ei ole aivan yksiselitteistä.
Ei minustakaan turvallisuustasoa ole tarpeen jatkuvasti nostaa. Leikkipiha ja yleinen puistoalue ovat kuitenkin eri asioita, joissa käyttäjäkunnalla on erilaiset tarpeet. Tilanne muuttuisi myös, jos talojen asuinkunta olisi esim. vanhuksia tai opiskelijoita. Nythän ympärillä olevat talot ovat täynnä perheasuntoja.
Pihanmuokkaus on tietysti mahdollista, mutta näen siinä paljon haasteita silloin, kun ”eristettävä” alue on kaiken keskellä eikä esim. pihan reunassa. Nykyisestä aidasta huolimatta (ja toisaalta myös sen ansiosta) allas tuottaa paljon iloa ympäristön asukkaille. Isommat lapset leikkivät altaan ääressä ja aikuiset istuskelevat penkillä. Ja altaan pienen suihkulähteen liplatus kuuluu koko kesän.
Kruununmakasiini on Hermannissa, ei Sörnäisissä.