Vaalimökkiraati n:o2- mökki, sauna, kontti vai teltta?

Mitä vaalimökit kertovat puolueista ja niiden arvoista? Toimiiko viestintä arkkitehtuurin keinoin? Edellisessä osiossa olivat vaalikampanjoimassa Helsingin keskustassa Perussuomalaiset, Kristilliset, Piraattipuolue, Itsenäisyydenpuolue ja Kokoomus. Nyt urbaania vaalikampanjoinnin majapaikkoja katsastetaan Ruotsalaisen kansanpuolueen, Vihreiden, Keskustapuolueen, SDP:n ja Vasemmistoliiton osalta.

Matkani jatkuu samalla satunnaisperiaatteella kuin edellisessäkin bloggauksessani.

Kokoomuksen viereisen paikan Narinkkatorilla oli ottanut haltuunsa Ruotsalainen kansanpuolue.

WP_20150405_12_36_10_Pro

RKP:n vaalimökki oli kuin Strömsöstä. Pieni valkoinen ja hieman romanttinen lautamökki toimii Ruotsalaisen kansanpuolueen vaalikojuna. Vanhanmalliset ruutuikkunat ja vuorilaudat muistuttivat perinteen tärkeydestä ja samalla vähän myös siitä, että vastaukset olisivat löydettävissä enemmän menneisyydestä kuin tulevaisuudesta. Arkkitehdin silmään kävi erityisesti seinien nurkkalaudoitus. 1800-luvun ja sitä ennen rakennetuissa hirsirakennuksissa oli tavallisesti pitkät nurkkasalvokset. Tässä vaalimökissä oli rakenteellista ratkaisua sovellettu teollisesti sahattuun lautaverhoukseen, sata vuotta myöhemmin. Tämäntapainen vanhojen ajatusten virittely lähtökohdat sivuuttaen (tässä tapauksessa rakenteelliset ja historialliset) näyttäytyi minulle hieman kulissimaisena. Tätä piirrettä voisi toki joskus väliaikaisissa rakennelmissa hyödyntääkin ja leikkiä näillä ”väärillä”  mielikuvilla.

Ruotsinkieliset kunnat sijoittuvat pääosin rannikkolle. Tämäkin mökki sopisi oivasti merenrannalle, vaikkapa lasten leikkimökiksi. Samalla se muistuttaa puolueen äänestäjiä rannikon kotikunnista, tai ainakin monien loma-ajan kesäpaikoista. Modernien rakennusten edessä, lämpimän voimakkaan puukappelin ja tumman metallisen hotellin ja Kampin kauppakeskuksen edessä valkoinen, ruutuikkunainen mökki näytti hieman väärään paikkaan eksyneeltä ja lomatunnelmiin jääneeltä. Ehkä se on kuitenkin hyvä, että meitä muistutetaan lomasta ja kesästä, tänä kovien uutisten aikana.

 

Vihreät

Vihreiden vastaus mökkeilyyn oli viritetty kontti. Musta kontti oltiin sisältä sistustettu värikkäästi. Aurinkopaneelit katolla tuottivat sähkön ja pyörässä oli papereita tarjolla. Puukatos ja terassi toivat paikan tuntua eli tekivät kontista ”erityisen”. Arkkitehtuurin rento ote, maalamaton puu, muovikate (materiaalivalinta kummeksutti, vaikka esteettisesti ja ajatuksellisesti sopikin väliaikaiseen rakennelmaan hyvin), eripariset tuolit ja raikkaat värit toimivat hyvin vilkkaalla kivetyllä torilla.

Pidin erityisesti tämän kohteen aurinkopaneelista, ja sen avulla keitetystä kahvista, sekä polkupyörästä mainostelineenä. Positiivisesti ajateltuna tässä oli tuotu ideologiaa käytäntöön, negatiivisesti ajateltuna tämä kertoo vihreiden pienimittakaavaisesta puuhastelusta. Mitään sinänsä yllättävää ja rohkeata ei kojussa ollut, mutta hengeltään se oli urbaani ja sisältä trendikäs sekä ilmeeltään hyväntuulinen. Nuoret, sisustusblogeja lukevat, ympäristötietoiset vihreät kaupunkilaiset tunnistavat puolueen varmasti omakseen kirkkaan vihreällä ”nurmella” seisoessaan. Muut voivat ohittaa mökin hieman keinotekoisena, omavaraisena saarekkeena kivierämaassa. Tässä oli vilpitöntä yritystä tehdä suositusta kontista oikeasti omannäköinen vaalipiste.

Keskusta

Keskustan vaalimökkeily kiinnosti minua erityisesti. Mikä on maaseudun suurpuolueen arkkitehtuurinen veto Helsingin keskustassa? Pääsiäismaanantaina en mökkiä löytänyt, eikä keskustapuolueen vaalisivutkaan auttaneet, mutta viikolla vaalikoju oli ilmestynyt Lasipalatsin Forumin-puoleiselle seinustalle.

Ei näkynyt latoa eikä maaseutuaiheista rekvisiittaa, oli vain vaaleanvihreä, keväinen telttakatos ja näiden vaalien ehdoton trendi lärpäkemäiset, lehdenmalliset vaalimainostolpat. Keskustan tila oli ahdas jalkakäytävänpätkä, jonka reunalla kasvoivat komeat kaupunkipuut. Tämä valittu paikka pelasti keskustan toriviritelmän. Laakealla torilla hajanaiset kevyet rakennelmat ja lärpäkkeet olisivat olleet epävarman ja hajanaisen oloiset. Tässä tiiviissä ympäristössä tunnelma oli ennemminkin spontaanin oloinen ja liikkuva.

Keskustapuolue ei halua muistuttaa lähtökohdistaan maaseudun puolueena vaalikojunsa arkkitehtuurilla, mutta sillä ei ole vielä esittää mitään uuttakaan vaihtoehtoa. Onko niin, ettei ole uskallettu panostaa, ettei vain tehtäisi mitään väärin? Ote on kevyt, avoin ja valpas. Tämä voi kääntyä mihin suuntaan tahansa, aivan kuten vaaliviiritkin. Jään odottamaan ensi vaaleja ja tulevan vaalimökin luonnetta sekä oikeaa yritystä lähestyä urbaania Suomea.

Vasemmisto

Eniten hämmennystä vaalikojukierroksellani herätti vasemmistoliiton vaalimökki. Tähän Lasipalatsin ja Sokoksen välille harhautuneeseen punaiseen tupaan on vaikea kuvitella vasemmistoliiton Helsingin nuoria ääniharavia Paavoa ja Silviaa. Ainoa peruste, jonka voin ymmärtää, miksi vasemmistoliitto oli valinnut tällaisen pimeän, epäsuhtaisen lautamökin, on halpa hinta. Toisaalta se on samalla erittäin huono peruste.

Olisin odottanut, että vasemmiston radikaalisuus pyrkisi löytämään yllättäviä ratkaisuja eteen tuleviin pulmiin, vaikkapa talkootyötä käyttäen. Vaalimökin olisi voinut päällystää korkeilla vanerilevyillä, jotka oltaisiin maalattu tietenkin Paavon kavereiden graffiteilla. Vai olisiko siitä tullut liian trendikäs? Oliko trendikkyyden pelko ajanut vasemmistoliiton esittämään vaalimökkeilyssä ”en välitä turhanpäiväisistä asioista kuten siitä miltä asiat näyttävät, sisältö on tärkein” -roolia? Eli oliko ilmassa kevyttä kapinaa tämän hetken pinnallista ulkonäkökulttuuria vastaan? Kaupunkikuvan vaalijana näen ympäristön tärkeänä kulttuuriasiana, en vain toissijaisena välttämättömänä pahana tai kaupallisuuden hyvänä kaverina.

Vasemmistoliiton punainen lautamökki kertoi myös ajasta, jolloin kaikki osasivat kaikkea, tai ainakin kuka tahansa osasi suunnitella talon ja rakentaa sen. Ehkä tämä olikin statementti. Aika ilmeistä oli, ettei tässä oltu yritettykään löytää vastausta urbaanille vasemmistoliiton vaalimökille.

Vaalimökin seinään isketyissä julisteissa ja mainoksissa oli myös jotain muistumaa nuorisotalon ilmoitustaulusta. Tämä oli varmasti tahallista, sillä eihän Vasemmistoliitto holhoa, ja eihän kukaan ole parempi toistaan kertomaan, miten tässä ympäristössä tulisi asiat esittää.

SDP

SDP:n vaalimökki oli musta kontti. Kontti toimi varastona, aivan kuten konttien kuuluukin. Kontithan ovat satamien tavarankuljetuslaatikoita (siksi monasti ihmettelenkin, miksi kaikki Helsingin historialliset kadut ja torit täytyy kesäisin merkitä niillä).

Demareiden duunaritaustaan peilaten, kontti oli sisällöllisesti kuitenkin oikean puolueen käytössä. Jämäkkä kontti muistutti sataman ahtaajista ja yhteydestä suureen maailmaan. Mutta mihin olivat jääneet työmiehen haalarit? Yhteys puolueen taustaan työväenpuolueena oli jäänyt hyvin viitteelliseksi, ehkä tahallisesti.

Tässä Lasipalatsin ja Forumin kulmassa, Metron sisäänkäynnin lasikuution ja ilmanvaihtopömpelin vieressä, kolmas säntillinen neutraali laatikko sujahti hyvin ympäristöönsä, ehkä liiankin hyvin. Halua erottautua ei ollut, ei hyvässä eikä pahassa. Kontti edusti urbaania neutraalisuutta.

Ulkopuoli oli kontin aktiivipuoli, sisäosa oli yleisöltä suljettu varasto. Harmi, että toisella kävelyretkelläni en onnistunut saamaan kelpoisia valokuvia. Siksi oheinen kuva on pääsiäissunnuntailta, jolloin kontin edessä ei ollut punaisella kankaalla peitettyä pientä pöytää eikä A-standiä ja esitetelineitä. Hieman suurpiirteisempi ote näissä lisähärpäkkeissä olisi varmasti toiminut tässäkin paremmin, jykevän taustan edessä.

Huomio haluttiin ilmeisesti kiinnittää ihmisiin, ei muuttumattomaan, mykkään konttiin. SDP:n kontti oli samaa tyyppiä kuin kolmen muunkin puolueen kontit. Demareiden kontti ei kuitenkaan pyrkinyt tilana aktiiviseen kontaktiin ohikulkijoiden kanssa, vaan se toimi lähinnä suurena mainostelineenä ja taustana toiminnalle. Ihmiset esittäytyvät isossa koossa tarroina lasissa, kaikki keskenään tasa-arvoisesti. Sinänsä demareiden vaalikontin kertoma ajatus näyttäytyi yksinkertaisena ja loogisena, ihmiset ovat pääosassa, ei ympäristö eikä mikään mukaan.

 

Olipa mukava katsastaa näitä väliaikaisia katujemme kaunistuksia tällaisesta näkövinkkelistä. Olisi hauska kuulla, jos jollekin on herännyt halua vasta-argumentointiin tai jos joku on havainnut muita piirteitä tms.

Vaaleja odotellessa tämä on yksi tapa tutustua tarjontaan. Ei ehkä kaikkein kattavin, mutta aika piristävä, varsinkin jos nauttii välistä vaalikahvit, vaikka niistä kertakäyttöisistä pahvimukeista.

https://hennahelander.wordpress.com/2015/04/05/vaalimokkiraati-no1-mokki-sauna-kontti-vai-teltta/

https://hennahelander.wordpress.com/2014/05/26/erottajan-kolme-laatikkoa/

2 kommenttia artikkeliin ”Vaalimökkiraati n:o2- mökki, sauna, kontti vai teltta?

  1. Jos tarkkoja ollaan, niin se ei ole Itsenäisyydenpuolue, vaan Itsenäisyyspuolue.
    Ei myöskään Kristilliset, vaan Suomen Kristillisdemokraatit.
    Samoin ei ole (enää) Keskustapuoluetta, vaan Suomen Keskusta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s