Vaalimökkiraati n:o1- mökki, sauna, kontti vai teltta?

Puolueiden pömpelit ovat vallanneet Helsingin Narinkkatorin ja Lasipalatsin kulman. Politiikkojen eräs olemassaolon ehto on hyvä kommunikointi kansalaisten kanssa.  Puolueet kertovat arvoistaan näin vaalien lähestyessä ei ainostaan sanoilla ja kuvilla vaan myös  tilallisella viestinnällä eli vaalikojujensa arkkitehtuurilla.

Mitä eri puolueiden vaalikojut kertovat niiden suhtautumisesta kaupunkiin, urbanismiin? Kuinka kekseliäitä ja innovatiivisia pömpelit ovat, vai onko niillä haluttu kertoa aivan muita tarinoita?

Kirjoitan pömpeleistä rettini järjestyksessä. Tässä blogissa ei oteta kantaa politiikkaan eikä sen tosiasialliseen sisältöön vaan ainoastaan siihen mitä nämä pömpelit viestivät kaupunkitilaa tarkkailevan silmään pääsiäissunnuntaina 2015. Päivä ei ollut varmastikaan paras mahdollinen analyysin tekemiseen, joten pitänee muuttaa sitä tarvittaessa.

Perussuomalaiset

Ensimmäisenä kävin Perussuomalaisten nuorten telttakylällä.

Yksinkertainen, kolmen pömpelin kokonaisuus oli suorassa kulmassa vanhan Turun kasarmin talousrakennuksen (sittemin linja-autoaseman, nykyisin Laituri-näyttelytilan) katveessa, muista puolueista erillään, nurkan takana. Telttakylän osat olivat eri käytöissä ja mitä ilmeisemmin myös eri aikoina hankittuja. Katos oli musta ja suorareunainen (tästä ylimääräinen plussa), jossa on selkeästi kirjoitettuna puolueen nimi ja Suomen liput ainoana ”mainoksena”. Sininen huoltoteltta oli hieman lysähtäneen ja epämääräisen oloinen, mutta sen intensiivinen sininen väri pelasti tilannetta. Puinen, kärryillä oleva sauna oli musta ja kohtuullisen moderninoloinen lukuunottamatta tiilikattoa matkivaa palahuopakattoa.

Telttakylästä saattoi nähdä, että perussuomalaisten juuret ovat ennemmin suomalaisissa, selkeän rakentamisen lähiöissä kuin maaseudun harjakattoisissa pihapiireissä. Silmääni miellytti hallittu ja keskitetty mainostaminen sekä puolueen tärkeiden asioiden hillitty esillepano (sauna suomalaisen perinteen edustajana ja Suomen lippu). Jonkiasteista kekseliäisyyttä oli ehkä tuoda keskelle vaalihumua teekkarimainen ”sauno edustajan kanssa” -äijämeininki. Saunasta tuli nenään hyvä saunantuoksu. Mutta minkä roolin perussuomalaiset antavat naisille? Tämän kojun pömpeliviestintä ei vastannut tähän kysymykseen, vai kertooko sekin puolueesta?

Parasta ensimmäisessä kohteessa oli, että puolue ja kojut olivat keskenään linjassa.

Kristilliset

Toisena oli Kristillisdemokraattien vaalikoju. Valitettavasti se oli kiinni pääsiäissunnuntaina (tietenkin!), joten arvio jäi kirjaimellisesti pintapuoliseksi.

Lähtökohtana näytti olevan perinteisen harjakattoisen vaalimökin kevyt, ulkonäöllinen freesaaminen. Erityisesti arkkitehtia ilahdutti siro ja huolellinen viimeistely räystäs- ja nurkkaliitoksissa. Värikin oli samassa hengessä mökin arkkitehtuurin kanssa eli taitettu valkoinen.

Kristillisdemokraattien urbaniteetti näytti jääneen esikaupunkialueelle. Yksinäinen, vaatimaton pömpeli keskellä Narinkkatoria oli paikassaan hieman eksyneen oloinen, aivan kuin se olisi ollut vieraisilla suurkaupungissa. Mökki oli pääosin tummassa ympäristössään haljun vaalea ulospäin, mutta sisältä se oli varmaan mukavan puhtoinen ja turvallisen kotoinen. Tämän arvauksen paikkansapitävyys täytyy käydä katsomassa myöhemmin. Vaalimökki pyrki sopeutumaan ympäristöönsä, ympäristö oli vain väärä. Sinänsä tyyli oli nykyaikaisen raikas ja ajankohtainen eli tuoretta konservatiivisyyttä tämän päivän mausteilla, kevyesti ekologisessa puumökissä.

Vaalimökki näytti viestivän, että Kristillisdemokraatit kunnioittavat menneisyyttä, eikä puolueella ole tarvetta suurempaan muutokseen.

Piraattipuolue

Piraattipuolue oli tukeutunut muodikkaaseen satamahenkiseen konttiin. Kontit ovat monissa Helsingin historiallisissa paikoissa materiaalinsa ja kokonsa puolesta huonosti sopivia, mutta Kampin tumman suorakaiteisessa nykyaikaisessa ympäristössä aivan mahdollisia. Merenkulkuun liittyvät kontit sopivat Piraattipuolueelle nimensäkin puolesta. Kontin väri oli loogisesti musta. Liila mainoslärpäke jäi iralliseksi. Logon piraattilipusta olisi saanut hyvän ja komean aiheen liehumaan vaalikonttiin.  Sitä olisi kannattanut käyttää kekseliäämmin hyväksi.

Piraattipuolueen kontissa oli yksi koko seinän ikkuna. Toiminta näyttäytyi avoimena ohikulkijoille ja kaikki toiminta oli katseltavissa, mutta silti kontaktit kansalaisiin tapahtuivat vain puolueen omilla ehdoilla, sisätiloista käsin.

Piraattipuolueen avoimen suljettu kontti toimii pienelle puolueelle, joka ei halua kasvaa perinteisissä medioissa.

Itsenäisyyspuolue

Itsenäisyyspuolue oli tuonut oman konttinsa Piraattipuolueen viereen Narinkkatorille. Itsenäisyyspuolueelle kontti oli mitä ilmeisemmin ollut edullisin valmiina saatava vaihtoehto muutaman viikon vaalityöhön. Kontin ulkoväri oli valju, mutta onneksi puolueen oma tunnusvärinä näkyi reippaan oranssi. Puolueen jäsenkunta lienee vanhempaa kuin naapurissa, sillä sen tapaisia viitteitä oli nähtävissä myös vaalikontin koristelussa. Nurkissa oli kasvit muoviruukuissa ja päädyssä A-standi.

Itsenäisyydenpuolueen vaali-ilme edustai suomalaisittain tyypillistä puhtaan teknis-taloudellista ajattelua. Ulkoisilla asioilla ei ole hankintavaiheessa merkitystä, mutta kun lopputulos on nähtävillä, se ei tyydytäkään, vaan pitääkin ruveta paikkailemaan kolhoutta, vaikkapa kukkasin. Parasta tässä kontissa oli puolueen vanhempi rouvashenkilö. Hän oli iloinen, ystävällinen ja ainoa, joka lähestyi minua vaalireitin varrella. Ilahduin, vaikka en papereita ottanutkaan vastaan.

Oli mukava tavata asiastaan innostuneita ihmisiä.

Kokoomus

Kokoomuksen vaalisettinki oli suureellinen, sekä konkreettisen korkeutensa että näkyvyytensä puolesta. Puolue hyödynsi kuvallista mediaa omassa asetelmassaan, jossa sisäpuoli oli käännetty ulkopuoleksi. Tässä oli halua kokeilla uutta. Suuri näyttö telineineen ja tiloineen oli totutusta poikkeava. Tällaista rakennelmaa ei varmasti saa kaupan hyllyltä, eikä myöskään vähällä rahalla, siksi ihmetyttikin puolueväelle tarkoitettu toriteltta, joka näytti stagen viereen unohtuneelta mummonmyssyltä. Tämä kaksijakoisuus ei muodostanut hyvää ja toimivaa kokonaisuutta, vaan näytti enemmän vahingolta. Oltiinkohan alkuinnostuksessa unohdettu, että muutama toimintokin pitäisi sisällyttää vaalikojun suunnitteluun ja tilaukseen? Vai oliko uusi rakennelma jalustalle nostettuna, yksinkertaisesti liian saavuttamattomissa?

Kokoomuksen lähtöasetelma kielii urbaanista puolueesta, joka haluaa näkyä ja vaikuttaa. Pömpelissä oli rohkeaa yritystä totutusta poikkeavaan ja valittu nykyaikainen muotokieli sopi Narinkkatorille hyvin. Settingin neutraali, kova teknohenkisyys hävisi kuitenkin tekstien kaupallisuudelle. Mainokset veivät huomiota mediaseinältä ja tekivät lopputuloksesta hieman hajanaisen. Painopiste ei näyttänyt olevan ainakaan tänä pääsiäissunnuntaina ohikulkevien kohtaaminen ja vastavuoroisuus vaan media ja sen näkyvyys.

Kokoomus hallitsi Narinkkatorin suurieleisesti ja nykyaikaisesti.

 

Toisessa osassa ovat RKP, Vihreät, Vasemistoliitto ja SDP.

2 kommenttia artikkeliin ”Vaalimökkiraati n:o1- mökki, sauna, kontti vai teltta?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s