Karl Fazer Cafe eli Fazerin kahvilassa on historian havinaa. Se on koko nykyisen Fazerin konsernin syntypaikka ja samalla se on yksi Helsingin vanhimmista, edelleen samalla paikalla toimivista kahviloista. Kahvila on vuodelta 1891. Tosin rakennus on vaihtunut jo kahteen otteeseen, ensin 1908 ja sitten vain kaksikymmentävuotta myöhemmin (miksiköhän?) purettiin ja rakennettiin uusi. Nykyinen Fazerin talo on vuodelta 1930, ja se on funkkis-tyylinen. Alkujaan kahvila oli kahdessa kerroksessa ja nuoriso jylläsi toisessa tasossa.
Seinällä on edelleen alkuperäinen seinämaalaus ja ennen vuosituhannen vaihetta myös seinien ja katon väri oli alkuperäinen. Katto oli komea kiiltomusta, täydellisesti maalattu peilaava pinta. Viimeksi kun kävin oli siitä tullut latte-kahvin värinen.
Mutta se miksi Fazerille pitää mennä on tietenkin kupolisali. Kupoli on laakea ja salaisuudet paljastava. Vastapäätä olevien keskustelun kuulee selvästi ja sanatarkasti. Hauska ilmiö. Lattiakin on nykyisin alkuperäinen marmorilattia, joka oli pitkään piilossa kokolattiamaton alla. Mitä aarteita jalkojemme alla onkaan piilossa…
Fasun edessä lentää Fazerin kukko, jonka on tehnyt kuvanveistäjä Björn Weckström. Sama mies joka suunnitteli myös Lapponia-koruja mm. Tähtien sodan prinsessa Leialle. Onko kukko kadonnut Fazerin paketeista? En muista nähneeni vuosiin. Ilmeisesti lentänyt pois.
Naapurikorttelissa pitää majaansa Maxim-elokuvasalit.
Vuonna 1939 valmistuneessa Valentin Vaalan elokuvassa ”Vihreä kulta” metsänhoitaja Suontaa toteaa rouvansa pääharrastuksen olevan ”Stockmannin tavaratalo ja Fazerin kahvila”. Päteviä harrastuksia edelleen varmasti jollekin.
http://www.fazer.fi/kahvilat-ja-leipomot/artikkelit/kluuvikadulla-uudessa-talossa/
Maxim on Suomen vanhin elokuvateatteri, joka toimii edelleen samassa osoitteessa jo vuodesta 1909 eli yli vuosisadan. 1974 vanha Maxim purettiin, tosin vanhasta elokuvasalin mm. päärynäpuisia seinäpaneelit ja kristallikruunut säilytettiin varsin huolella uuteenkin rakennukseen. Taitaapa historia taas toistaa itseään. Vanha sali säilytetään, uusi rakennetaan korvaamaan toista, kohta purettavaa salia.
Ihmeellistä ettei näitä kaupungin valmiita, kiehtovia tarinoita hyödynnetä bisneksessä yhtään enempää.
Talot vaihtuvat, mutta kahvila toimii ja elokuvat pyörivät. Toivottavasti pala historiaa pääsee konkreettisestikin mukaan ja kaupunkikulttuuri kukoistaa.
http://yle.fi/uutiset/legendaarinen_maxim_sailyy_sittenkin_elokuvateatterina/7677190
Majakkahuoneesta 
Hei ! Vanha Maxim purettiin jo 1972. Uusi avattiin 4.10.1974 ja itse aloitin Maximissa paikannäyttäjänä 10.10.1974. On todella karmeaa, jos teatteri suljetaan tai edes osittain tuhotaan.
Kiitos kommentista!
1970-luvun taloja on Helsingin keskustassa yllättävän vähän, 60-luvun sitäkin enemmän.
Tämä Maxim on mulle henkilökohtaisella tasolla tosi vaikea. Toimiva talo, hyvin säilynyt ajankuva, kaupungin kiinnostavimmat nykyelokuvat, kontrastinen koko naapurustoon. Mutta samalla kyllä virkamiehenä katson, että kaupungin toimien pitäisi olla ennakkoon tiedossa, eli tähän talojen inventointiin ja arvottamiseen täytyisi satsata oikein todella ja saada suojelukaavat kuntoon. Tällainen tulipalojen sammuttaminen miksi tämäkin on kääntymässä ei ole oikein eurooppalaisen kulttuurikaupungin mukaista. Kaikkien etu on tietää etukäteen säännöt joiden mukaan toimia.
Helsingin kaupunginmuseo on tehnyt juuri tosi hienon Helsingin City -inventoinnin, mutta se on vain raapaisu siitä suuresta massasta, eikä vastaa vielä kysymykseen mitkä talot täytyy ehdottomasti säästää tulevallekin helsinkiläisille.
Se paikannäyttäjä-juttu oli kiinnostava. Maximiin voisikin järjestää 1970-luvun illan, jossa yleinen rekvisiitta olisi sitä aikaa, popparit ilman makuja, liput, mainokset yms. Voisi olla yllätys miten paljon asiat ovat muuttuneet vaikka nopeasti ajateltuna puitteet ovat samat.