Päärautatieasemalla on tapahtunut monta historiallista hetkeä. Muutama suukko on taidettu junalaitureilla antaa ja muutama kyynel vieräyttää. Eräs mieltä kiehtova tositarina rautatieasemaan liittyen on kansainvälinen ja toiseen maailmansodan ajoilta. Kuuluisan kirjailijan Bertol Brechtin yhteys rautatieaseman baariin oli kansanläheinen ja runsas. Siis yhteys siihen yläbaariin, nykyiseen Pullmanniin. Siellä Bertol Brecht kirjoitti näytelmää Pakolaiskeskusteluja, jonka päänäyttämö on tämä samainen asemaravintola. Olisi hauska nähdä tämä maailmankirjallisuuden suurnimen näytelmä esitettynä autenttisessa ympäristössä, oluttuoppien äärellä.
Suurimpia historiallisia hetkiä kotimaan mittakaavassa on varmasti Suomen presidentti Kyösti Kallion kuolema äkillisesti rautatieasemalla talvisodan jälkeen vuonna 1940. Tarinan mukaan presidentti Kallio menehtyi Porilaisten marssin soidessa Mannerheimin käsivarsille, oikeammin ilmeisesti adjutanttinsa. Aiemmin samana päivänä oltiin ehditty valita Risto Ryti Kallion seuraajaksi. Vapaus voi olla vaarallista. Ja stressitön elämä.
Kyösti Kallion näköispatsas on eduskuntatalon lähellä, kansallismuseon puolella olevassa pikku puistikossa. Kallion patsaan on tehnyt hänen kuvanveistäjäpoikansa Kalervo Kallio. Kyseessä ei ole ehkä aivan onnistunein näköispatsas, tarkoituksella vaiko ei? Lintu ei kuulu joukkoon, se oli lentänyt paikalle jonkin lähipankin pihasta, ilmeisesti muutaman opiskelijan avittamana.
