Rautatieaseman lampunjalustan miehet ovat kaikille nykyisin tuttuja ”kivimiehiä”. VR on hyvin onnistunut hyödyntämään arkkitehtuuria brändin luomisessaan, aika harva yritys on. Nyt VR on jättämässä kivimiesten leveät käytävät ja siirtymässä pois kaupungista ratapihalle.
Onnistuisikohan nykyarkkitehdin pitää pokka, jos piirtäisi kymmenmetriset ukkelit tai akkelit lampunjaloiksi pareittain pääovien viereen. Tästä muunnelmaa odottaessa… Vähän voitaisiin palata ihmisten huvittamiseen vaikka arkkitehtuuriin eli rakennustaiteeseen pitääkin suhtautua vakavasti, onhan se toisinaan ”kiveen kirjoitettua”, ja niin kovin pysyvää. Ehkä pysyvän synonyymi ei kuitenkaan pitäisi olla absoluuttisen vakava.
Rautatieasema oli Eliel Saarisen kilpailuvoitto yleisessä arkkitehtuurikilpailussa. Silloin VR onneksi ymmärsi mikä merkitys on uuden ajan airueen, rautatieaseman suunnittelu autonomiselle mutta ei vielä itsenäiselle Suomelle. Uuden pääkonttorin kohdalla ollaan valittu toisin sekä sijainnin että suunnittelun suhteen.
Edellinen blogiteksti oli uusista pääkonttoreista, joista toinen oli OP-Pohjolan. https://hennahelander.wordpress.com/2014/12/08/uudentyyppisia-paakonttoreita-vallilan-laaksossa-op-pohjolan-ja-amer/
Laitan tähän myös kuvan OP-Pohjolan yhdestä Pohjola-osan aiemmasta talosta Pohjolan talosta Aleksanterinkatu 44. Tämäkin rakennus on arkkitehtuurikilpailun tulos, ja suunnittelijoina samaiset Gesellius-Lindgren-Saarinen. Graniittitalon pääsisäänkäynnin vieressä luimistelee tämän näköisiä asiakkaita, toiset vähän kulmikkaampia, toiset vähän pyöreämpiä. Ehkä eri heimoa, veistetty Nunnalahden vuolukivestä. Todennäköisesti koristelusta vastanneelle veistäjälle on annettu varsin vapaat kädet, vai lienevätkö työpalkkiot olleet myöhässä?
Majakkahuoneesta 
Paluuviite: Rautatieasema näyttämönä – huvitusta, surua ja patsastelua -Kyösti Kallio ja Bertol Brecht | Majakkahuoneesta